Käsitykset todellisuudesta vaihtelevat

Tiistai 6.10.2009 - Anne Liimola

Ltol kysyi gallupin kautta

Lastentarhanopettajaliitto teetti TNS-gallupilla kyselyn, joka kohdennettiin pienten lasten vanhemmille, kuntien valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajille ja kuntien lto-yhteyshenkilöille. Kyselyn johtopäätöksenä voidaan todeta, että lasten vanhempien huoli oli kaikista suurin ja kuntapäättäjät taas tuntuvat olevan kaukana todellisuudesta.

Säästöjä on pantu toteutukseen ja kohteena ovat lapset ja päivähoidon työntekijät. Pahin ongelma lomautusten lisäksi on ns sijaiskiellot eli järjestelmät, jotka tosiasiassa tekevät mahdottomaksi sijaisten oton. Jos sitten sijaisen saa ottaa, yleensä hallinnon luvalla, niin ongelman tuottaa pätevien työntekijöiden puute.

OAJ:n kysely lastentarhanopettajien ja eltojen riittävyydestä kertoo karua totuutta. Pätevistä työntekijöistä on pula. Yhtälö arjessa on aikas mahdoton. Kuinkahan kalliiksi tosi asiassa nämä kuntien säästöt tulevat ja kuka on maksumies ja miksi valtio ei satsaa koulutetun henkilöstön riittävyyteen.

Olin Samanpalkkaisuusohjelman ohjelman seminaarissa, jossa aiheena oli tasa-arvo.Karu todellisuus on se, että pojilla on huonommat valmiudet lukemisen ja kirjoittamisen valmiuteen jo kouluun mennessä. Siksi voidaankin todeta, että yhä suurentuvat lapsiryhmät päiväkodeissa vaikuttavat entistä enemmän erityisesti poikiin. Eli kärsivätkö pojat enemmän suurista lapsiryhmistä verratessa tyttöihin.

Mitä kyselyyn tulee, niin ihmettelen  miksei kuntapäättäjät tutustu päivähoitoon, sen arkeen ja realiteettiin. Miksi henkilökunta tuntuu olevan myös niin peloteltua etteivät uskalla nousta barrikaadeille lapsiperheiden ja työolojensa vuoksi! Jatkuva eettisten ohjeiden vastainen työskentely, lapsuuden arvostuksen heikkeneminen kuluttaa työntekijää niin, että pahimmillaan miellä on tiedossa lisäääntyyneet sairaslomat. Lapsiperheiden hyvinvointi luulisi olevan kuntapäättäjille tärkeä asia, näin ei näytä olevan.Sanoja piisaa mutta ei tekoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: säästöt, lapsi, lapsryhmät, henkilökunta, kuntapäättäjät

Voi kotikaupunkiani!

Maanantai 21.9.2009 - Anne Liimola

Pettynyt kuntalainen

On tosi harmi, että kaupunginvaltuuston enemmistö oli sitä mieltä että hyvin palvelleen ja tuloksellisen TIOn saa myydä ja tietohallinta kilpailutetaan. En ollenkaan ymmärrä. Mistä kansainvälisestä firmasta voidaan saada samanarvoista ja luotettavaa palvelua ja kaupungin asiat tuntevaa. Maailman meno on se verran vinoutunutta nykyisin, että minä en ainakaan luota siihen, jos kriisi koittaa,etteikö tietomme olisi myytävänä. TIOn väki on ollut sitoutunut kaupunkiin. Voi vaan kuvitella henkilökunnan tuntemuksia tällä hetkellä varsinkin kun uskon, että enemmsitö heistä äänesti valtuustoon niitä henkilöitä jotka nyt heidät möi.

Miksi kaupunki ei kilpailuttanut ateriapalveluja, se olisi sopinut paljon paremmin. Samoin yhdyskuntapuoli voitaisiin vihdoin ja viimein saattaa seutukuntaiseksi. Ja missä on arvokeskustelu ja palvelujen priorisointi. On lakisääteisiä palveluja ja palveluja mitä kaupungin ei tarvitse tuottaa.

Hullua menoa hyvin toimeen tulleessa kaupungissa. Plussaa on tehty monta vuotta, eikö nyt pitäisi kyseenalaistaa talousjohdon osaaminen? Tiukan markan aika on ollut tiukan euron vuosia esim päivähoidossa, ja nyt viedään laatua alas, hyvät käytänteet saa mennä. Mitä enää välillä kasvatuskumppanuuden synnyllä, hyvällä henkilöstöpolitiikalla, on koittanut päivästä toiseen selvityminen. Huono työnantaja pätkii sijaisten työsopimukset ja pyrkii lapsiryhmien suurentamiseen. Hyvä työnantaja pitää kiinni koulutetusta väestään ja varmistaa pätevät sijaiset!

Hyvässä kunnassa opittiin 1990-luvusta eikä tehdä enää samoja virheitä. Lastensuojelun ohjelma on saatu kaupunkiin, mikä on tilanne varhaisen puuttumisen suhteen?Onko päivähoidossa enää aikaa tarttua epäkohtiin, tukea lasta? Miten käy työntekijöiden jotka haluaisivat hoitaa työnsä hyvin mutta realiteetit eivät mahdollista sitä? Kuka toimii ja vastaa yksiköstä, kuka ottaa vastuun jos jotain tapahtuu kun johtaja joutuu työskentelemään päivästä toiseen sijaisena lapsiryhmissä. Koska johtaja tekee omat työnsä?Kai hän ainakin saa kunnon korvaukset ylitöistään?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: säästöt, tio, valtuusto, päivähoito, turvallisuus

Eikö mitään ole opittu?

Tiistai 21.4.2009 - Anne L

Eikö mitään ole opittu?

Kyl mää ny ihmettelen?      21.4.2009/AL

Miten täss nyt taas voi käyrä niin että ei nua viisaat rahasalkun päällä istuvat ymmärrä tulevaisuudesta mittään. Lapset ja nuoret ei ole säästökohde. Eikö se nyt jo huamattu 1990-luvun laman seurauksena tulleista ongelmista ja pahoinvoinnista, mitä nyt kalliisti maksetaan.

Päinvastoin hyvä viisas valtio ja kunta pitää juuri nyt huolta kaikista pienemmistään ja panostaa päivähoitoon ja perusopetukseen.

Emmää muuta voi toreta kun hullun hommaa mitä nua muka viisaat päästää suustaan - joopa joo - paikataan kuntien talous suurentamalla lapsiryhmiä entisestään ja huonotamalla kelpiosuusehtoja.

Ryhmäthän on jo 13 lasta alle3v ja 23 yli 3v ainakin Manses meinaan ja enemmänki voi olla lapsia kirjoilla. Ja eipä sitä joka kolmattakaan enemmän koulutettua ole aina töissä . Sijaisuuksiin kun ei meinaa löytää koulutettuja, jotenka ei ne kelpoisuusehdot nytkään ole aina toteutumassa.

Et semmoista kummaa täällä Pohjolassa Lasten oikeuksien juhlavuonna !

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: säästöt, lapsiryhmät, kelpoisuusehdot