#aanilapselle

Maanantai 3.4.2017 - Anne Liimola

Lapsiystävällinen Tampere – onko näin? Tekstipohja kirjoitukseeni Demokraatissa (25.9.2016)

Tampere ottaa asteittain käyttöön lapsivaikutusten arvioinnin päätöksenteossa. Kaupunginvaltuuston kokouksessaan 12. syyskuuta tekemä päätös on historiallinen ja kaupunki etenee, toivottavasti, kohti aitoa lasten huomioimista. Asteittain eteneminen tarkoittaa sitä, että arviointi vaatii myös valmistelijoiden kouluttamista. Asteittaisuus ei kuitenkaan saa kestää vuosia. Talousarvioprosessissa, lasten ja nuorten palveluissa ja asemakaavoissa on otettava aidosti vaikutusten arviointi käyttöön.

Prosessi on ollut hidas, ja näin on koko maassa, vaikka asia on ollut hallitusohjelmissakin mukana ja sisältyy Suomessa vuonna 1991 voimaan tulleeseen YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on laajimmin ratifioitu sopimus, jossa asetetaan valtiolle vastuu lasten ihmisoikeuksista. Sopimuksen kolmas artikla velvoittaa huomioimaan lapsen edun.

On oleellista, että kaupunginvaltuutettu ja lautakunnan jäsen tietää, mikä vaikutus tehdyllä päätöksellä on lapsiin; on kyse arvovalinnoista. Millainen vaikutus päätöksillä on lasten hyvinvointiin? Kenelle tätä kaupunkia kehitämme, millaisen tulevaisuuden haluamme lapsillemme? Virkamiesten on päätöksiä tehdessään ja esitellessään selvitettävä päätöksen vaikutukset lapsiin; negatiiviset ja positiiviset. Päätöksen perusteluissa tulee ilmetä mihin päätös perustuu, mitkä ovat vaikutukset. Lapsivaikutusten arviointi voidaan tehdä monella tavalla lapsia kuulemalla, osallistamalla ja perehtyen vaikkapa tutkimustietoon ja analysoida eri vaihtoehtoja.

Tampereella on viime viikkoina keskusteltu paljon lapsiin liittyvistä asioista: palveluverkosta, koulupoluista ja yksityisestä päivähoidosta. Palveluverkkoasiakirjoissa ja asukastilaisuuksissa ei lapsivaikutusten arviointi ole tullut esille. On ymmärrettävää, että sisäilmaongelmaisia yksiköitä suljetaan, ja monen koulun ja päiväkodin kohdalla päätös sulkemisesta on venynytkin liian pitkälle. Kuinka monta lasta onkaan altistunut huonon sisäilman takia, ja millainen lasku yhteiskunnalle tuleekaan tulevaisuudessa, puhumattakaan siitä mitä yksilö kokee. Tampereella on korjausvelkaa aivan riittävästi ja on turhaa tehdä väliaikaisia ilmastointiremontteja ja korjauksia, kun tilannetta ei saada paremmaksi, on kyse vain tekohengityksestä. Investoinnit tulee priorisoida, ja listalle ensimmäisenä kuuluvat päiväkodit, koulut ja ikäihmisten tilat. Rahaa kaupungilla on, kyse on siitä mihin eurot laitetaan.

Palveluverkkokeskustelussa olen hämmästellyt perusteluja, kustannustehokkuutta ja epätarkoituksenmukaisuutta. Tekstit ovat ristiriitaisia, sillä minusta ei ole kustannustehokasta taloudenpitoa, jos esim. noin miljoonalla eurolla kunnostettu Viinikan päiväkoti on suljettavien listalla jo parin vuoden päästä remontista. Kaupungissa ei ole varaa sulkea yhtäkään päiväkotia, jossa on hyvä sisäilma. Erikoista on myös se ajattelu, että suuri on vain kaunista. Mikä tekee hyvin toimivista ja palvelua erinomaisesti antavista hyvällä sijainnilla olevista Koulukadun ja Viinikan päiväkodeista epätarkoituksenmukaisia? Lapsivaikutusten arviointi on tekemättä, siksikö, että silloin todettaisiin, että ei ole lasten edun mukaista toimintaa sulkea kyseiset päiväkodit.

Entä yksityisen päiväkodin sulkeminen? Onneksi meillä on lait ja asetukset, jotka on laadittu takaamaan tietty laatutaso päiväkodeissa. Ei todellakaan ole sama kuka lastasi kasvattaa. Kuka on valmis ottamaan vastuun pienistä lapsista; ei ole helppoa olla varhaiskasvatuksen ammattilainen haasteiden ja vaatimusten lisääntyessä. On siis aivan oikein aluehallintoviranomaisilta sulkea yksikkö, jossa ei noudateta ohjeistuksia. Lait ja asetukset on laadittu lapsen parhaaksi ja laadun varmistamiseksi.

Tampereellakin on halu lisätä yksityistä palvelutuotantoa, ihan kuin julkinen olisi huonoa ja kallista. Kaupungilla on kuitenkin vastuu valvoa ja ohjata yksityistä puolta. Päiväkodin perustaminen ei edellytä alan koulutusta, ja tässä piilee suurin haaste, eihän kouluakaan saa noin vaan perustaa, miksi siis päiväkodin. Yksityisen palvelutuotannon lisääntyessä varhaiskasvatus- ja sotepalveluissa, ei valvontaan ja ohjaukseen ole lisätty henkilökuntaa. Kaupungin on varmistettava, että yksityiseltä puolelta hankittavat palvelut ovat samaa tasoa kuin kunnallisella.

Kirjoitus perustuu kahteen valtuustoaloitteeseeni:

12.9 hyväksyttyyn valtuustoaloitteeseen: Lapsivaikutusten arviointi päätöksenteon pohjaksi (jätetty 14.9.2015)

ja

12.9 jätettyyn aloitteeseen: Resurssien vahvistaminen yksityisen päivähoidon/varhaiskasvatuksen ohjaamisessa ja valvonnassa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsi, lapsiystävällinen, valtuustoaloite, Tampere, palvelut, yksityinen

Valtuustopuhe subjektiivinen oikeus 2015 syksy

Maanantai 27.3.2017 - Anne Liimola

Minulla on unelma, unelma siitä, että kotikaupunkini Tampere on sivistyskaupunki, joka arvostaa lasta. Arvostaa lasta niin paljon,että näkee varhaisvuosien merkityksen kaiken perustana. Kun lapsuutta arvostetaan, niin lapsen oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen pidetään niin merkittävänä asiana, että sitä ei haluta missään olosuhteissa heikentää. Kyse on arvovalinnoista.  Arvostammeko lapsen oikeutta ja vanhempien mahdollisuutta päättää itse miten järjestävät lapsensa hoidon. Miksi tässä asiassa halutaan holhousyhteiskuntaa? On kysymys tasa-arvosta, subjektiivisesta oikeudesta, ja josta meidän täällä Tampereellakin pitäisi olla ylpeitä. Tämä on inhimillistä.

Panostamalla varhaiskasvatukseen emme arvota kotihoitoa ja päiväkodin maailmaa vastakkain, vaan takaamme oikeuden, joka ei tarkoita pakkoa. On mahdollisuus valita, lisäämättä byrokratiaa, mikä ilman muuta, kauniista puheista huolimatta lisääntyy, jos oikeutta rajataan. Jos vanhempi haluaa enemmän kuin 20h lapselleen, tarvitaan aina viranomaispäätös, jotta on mahdollisuus myös valittaa päätöksestä. Kuka tämän päätöksen tekee? Päiväkodin johtajatko, joiden  työkokonaisuudet ovat jo nyt jaksamisen rajoilla?

Subjektiivisen oikeuden rajaus kohtelee lapsia eriarvoisesti, vanhempien tilanne ratkaisee sen miten lapselle mahdollistuu vertaisryhmässä toimiminen, kaverisuhteiden ylläpito ja pysyvät ihmissuhteet. Miksi lasta rangaistaan, jos vanhempi jää työttömäksi?

On turha myös vedota siihen, että ei minun lapsuudessani,  tai mitä pahaa on jos vanhempi hoitaa lastaan kotona. Ei siinä olekaan mitään pahaa, ja onhan Suomi edelleen kotihoidon maa. Mutta elämme ajassa, jossa vertaiskasvattajat löytyvät nyt päiväkodista tai perhepäivähoidosta. Ennen kasvatti koko kylä ja isovanhempienkin apu oli usealla lähempänä kuin nyt. Voidaan myös todeta, että subjektiivisen oikeuden rajaus tulee olemaan lopullinen kuolinisku kunnalliselle perhepäivähoidolle.

Tässä maassa on nyt periaate, että rahalla saa, ja niinpä jatkossa rahalla tulee saamaan yksityisen puolen palvelua tässäkin laajemmin kuin 20 tuntia.

Käsittämättömältä tuntuvat myös puheet että miksi lapsen pitää olla 40 tuntia viikossa päiväkodissa, missään ei ole määritelty että kokopäivähoito on 40 tuntia. Jos lapsi on yli 5 tuntia päivähoidossa tällä hetkellä, on hoitomuoto kokopäiväinen. Ja moni lapsi on esim 10 päivää kuukaudesta hoidossa. Kannattaa myös selvittää tehtyjä tilastoja, joiden mukaan, jos vanhempi on kotona niin harva lapsi on silloin joka päivä 8 tuntia hoidossa jos nyt ylipäätänsä on hoidossa.

En halua että kotikaupunkini aloittaa lasten luokittamisen sen mukaan mikä on perheen tilanne. Miksi haluamme epätasa-arvoista lapsuutta?

Kannatan tehtyä muutosesitystä sivulle 55,  jossa mahdollistettaisiin  edelleen subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: subjektiivinen, oikeus, lapsi,

Lapsivaikutusten arviointi, valtuustoaloitteen käsittely, puheenvuoroni

Torstai 23.3.2017 - Anne Liimola

12.9.2016 Otan esille muutamia huomioita sinänsä kohtuu hyvään vastaukseen. Jotenkin tulee sellainen vaikutelma, että onko tämä asia vastuutettu lapsiasiamiehelle , kun se pitäisi olla kaikkien viranhaltijoiden asia, ainakin ylimmän johdon vastuulla. Valtuutettujen on saatava päätöksenteon pohjaksi lapsivaikutusten arvionitia ja myös talousarvion hyväksynnän yhteydessä.

Muita Huomioita:
vastauksessa on kaavoituksen roolista kuten aloitteessani, olisi ollut toivottavaa, että aloite olisi viety myös yhdyskuntalautakuntaan, jotta kys lautakunta olisi voinut käsitellä, mutta toivotaan nyt asian etenevän kaavoituksessa.
Toiseksi vastauksessa jää auki, mitä tarkoittaa asteittain? Miten voi nyt olla varma, että arviointi aloitetaan asteittain , kuka ja missä tämä aikataulutetaan. Toivoisin kaupungin olevan nyt esimerkillinen asiassa ja arviointiin saadaan virkamiehille koulutusta ja arvioinnista tulee osa päätöksentekoa.
Aloitteessani otin esille myös palveluverkkoasian. Parhaillaan on menossa palveluverkkoselvitys ja päätöksiä tehdään kohta. Ihmettelen, että lapsivaikutusten arviointia ei ole tehty liittyen koulujen ja päiväkotien sijainteihin ja siihen mikä yksikkö on tarkoituksenmukainen. Toivottavaa onkin, että kaupungissa selvitettäisiin esim päiväkotien ja koulujen sisäilmaongelmien vaikutus lapsiin. Samoin voisi selvittää että mihin arviointiin perustuu se, että esim. vain suuri päiväkoti on lapselle hyvä ja pienistä muutama vuosi sitten hyvin korjatuista, hyvällä sijaininnilla olevista Koulukadun ja Viinikan päiväkodeista pitäisi luopua.Tämähän ei ole edes kustannustehokasta jos tehdään esim. miljoonan remontti ja sitten suljetaankin muutaman vuoden sisällä.
Toivottavasti lapsivaikutusten arviointi otetaan nyt käyttöön palveluverkko selvityksessä ja arvioinnin asteittain etenemisestä kaupunkitasolla saadaan tarkennusta. Toivon otettavan nämä kommenttini huomioon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapsivaikutusten arviointi, Valtuustopuhe

Lapsryhmän koolle maksimi

Tiistai 20.12.2011 - Anne Liimola

RYHMÄKOOT EI SAA KASVAA, päinvastoin.

Päivähoitoasetuksen mukaan neljää  alle 3v lasta kohden on oltava yksi työntekijä (lto, lh) ja 7ää yli 3v lasta kohden yksi työntekijä. Tämä ohjeistus ei säätele tarpeeksi sillä ryhmäkoot sen kun kasvavat kun kunnat ottavat yhden työntekijän lisää ja 4 tai 7 lasta. Näin siis pienten ryhmä, jossa pitäisi olla 12 lasta ja 3 työntekijää onkin 16 lapsen ryhmä ja 4 aikuista.  Pienelle lapselle tämä on jo aivan liian suuri ryhmä. Kunnat perustelevat, että lapsiryhmät toimivat pienryhmissä, mutta missä tiloissa? Niissä samoissa tiloissa missä ennen vain oli vähemmän lapsia. Päiväkodin neliöt kun ovat aivan samat ja lapsia mahdutetaan lisää, jotta saadaan kaikille tarvitseville päiväkotipaikka. Miten käy melutason, ilmanlaadun ja oppimisympäristön? Saako kaikki lapset oman sängyn ja naulakkopaikan?  Henkilökunnan on myös luotava hyvä kasvatuskumppanuus kaikkiin vanhempiin, joten verkosto kasvaa.

Tavoitteena on saada lapsiryhmät pienenemään. Tarvitaanko kunnille kohdennettua rahaa ryhmien pienentämiseen samoin kuin on kohdennettu perusopetukseen? Alle 3 lasten osuus päiväkodeissa on kasvussa, osasyynä on se, että perhepäivähoito ei enää palvele samalla tavalla kuin ennen vrt työajat (yksityisillä hoitajilla on eri asia, työaikadirektiivi ei koske heitä).

Syntyvyys on ollut useita vuosia kasvussa, joten kunnilla on ollut mahdollisuus panostaa päiväkotirakentamiseen ja pätevän henkilökunnan palkkaamiseen. Lainvalmistelussa onkin otettava huomioon joko suhdeluvun sitovuus ja/tai ryhmäkokokatto. Samoin lastentarhanopettajien määrän lisääminen on ilman muuta yksi tärkeimmistä tavoitteista. Koulutetulla henkilökunnalla on suuri merkitys laatuun. !AL.20.12.2011

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ryhmäkoko, päiväkoti, henkilökunta, lapsilähtöisyys, yhteistyö vanhempien kanssa, laatu

Leikki -ikäistä on valvottava

Maanantai 26.7.2010 - Anne Liimola

Vanhemmuus on vastuuta ja ajan antamista lapselle. Alle kouluikäisen lapsen tulee olla aikuisen valvovan silmän alla niin kotipihassa kuin puistossa ja rannalla. Uimarannalla kuten muuallakin lasta on opastettava turvallisuus asioissa mutta vastuu valvonnasta on aikuisen. Pieni lapsi unohtaa helposti "säännöt" touhutessaan. Toki toivoisi "kylähengen" voimistuvan niin ,että välittäisimme toisenkin lapsista ja voisimme puuttua kun näemme  lapsen leikin muuttuvan vaaralliseen suuntaan. Toivoisin, että vanhemmat myös sallisivat tämän puuttumisen ja ohjaamisen oikeaan suuntaan. Turvallisuus on oleellista hyvässä lapsuudessa mutta se ei tarkoita kuitenkaan sitä etteikö lapsi saisi ja voisi kokeilla rajojaan, osaamistaan mutta aikuisen läsnäollessa ja ohjauksessa. Taitojen karttuessa lapsi saa itsevarmuutta ja oppii rajojaan.

Lapsen ei tarvitse olla ISO TYTTÖ tai ISO POIKA , annetaan lapsen olla lapsi !

1 kommentti . Avainsanat: lapsi, valvonta, vanhemmat, vastuu

Käsitykset todellisuudesta vaihtelevat

Tiistai 6.10.2009 - Anne Liimola

Ltol kysyi gallupin kautta

Lastentarhanopettajaliitto teetti TNS-gallupilla kyselyn, joka kohdennettiin pienten lasten vanhemmille, kuntien valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajille ja kuntien lto-yhteyshenkilöille. Kyselyn johtopäätöksenä voidaan todeta, että lasten vanhempien huoli oli kaikista suurin ja kuntapäättäjät taas tuntuvat olevan kaukana todellisuudesta.

Säästöjä on pantu toteutukseen ja kohteena ovat lapset ja päivähoidon työntekijät. Pahin ongelma lomautusten lisäksi on ns sijaiskiellot eli järjestelmät, jotka tosiasiassa tekevät mahdottomaksi sijaisten oton. Jos sitten sijaisen saa ottaa, yleensä hallinnon luvalla, niin ongelman tuottaa pätevien työntekijöiden puute.

OAJ:n kysely lastentarhanopettajien ja eltojen riittävyydestä kertoo karua totuutta. Pätevistä työntekijöistä on pula. Yhtälö arjessa on aikas mahdoton. Kuinkahan kalliiksi tosi asiassa nämä kuntien säästöt tulevat ja kuka on maksumies ja miksi valtio ei satsaa koulutetun henkilöstön riittävyyteen.

Olin Samanpalkkaisuusohjelman ohjelman seminaarissa, jossa aiheena oli tasa-arvo.Karu todellisuus on se, että pojilla on huonommat valmiudet lukemisen ja kirjoittamisen valmiuteen jo kouluun mennessä. Siksi voidaankin todeta, että yhä suurentuvat lapsiryhmät päiväkodeissa vaikuttavat entistä enemmän erityisesti poikiin. Eli kärsivätkö pojat enemmän suurista lapsiryhmistä verratessa tyttöihin.

Mitä kyselyyn tulee, niin ihmettelen  miksei kuntapäättäjät tutustu päivähoitoon, sen arkeen ja realiteettiin. Miksi henkilökunta tuntuu olevan myös niin peloteltua etteivät uskalla nousta barrikaadeille lapsiperheiden ja työolojensa vuoksi! Jatkuva eettisten ohjeiden vastainen työskentely, lapsuuden arvostuksen heikkeneminen kuluttaa työntekijää niin, että pahimmillaan miellä on tiedossa lisäääntyyneet sairaslomat. Lapsiperheiden hyvinvointi luulisi olevan kuntapäättäjille tärkeä asia, näin ei näytä olevan.Sanoja piisaa mutta ei tekoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: säästöt, lapsi, lapsryhmät, henkilökunta, kuntapäättäjät

Eikö mitään ole opittu?

Tiistai 21.4.2009 - Anne L

Eikö mitään ole opittu?

Kyl mää ny ihmettelen?      21.4.2009/AL

Miten täss nyt taas voi käyrä niin että ei nua viisaat rahasalkun päällä istuvat ymmärrä tulevaisuudesta mittään. Lapset ja nuoret ei ole säästökohde. Eikö se nyt jo huamattu 1990-luvun laman seurauksena tulleista ongelmista ja pahoinvoinnista, mitä nyt kalliisti maksetaan.

Päinvastoin hyvä viisas valtio ja kunta pitää juuri nyt huolta kaikista pienemmistään ja panostaa päivähoitoon ja perusopetukseen.

Emmää muuta voi toreta kun hullun hommaa mitä nua muka viisaat päästää suustaan - joopa joo - paikataan kuntien talous suurentamalla lapsiryhmiä entisestään ja huonotamalla kelpiosuusehtoja.

Ryhmäthän on jo 13 lasta alle3v ja 23 yli 3v ainakin Manses meinaan ja enemmänki voi olla lapsia kirjoilla. Ja eipä sitä joka kolmattakaan enemmän koulutettua ole aina töissä . Sijaisuuksiin kun ei meinaa löytää koulutettuja, jotenka ei ne kelpoisuusehdot nytkään ole aina toteutumassa.

Et semmoista kummaa täällä Pohjolassa Lasten oikeuksien juhlavuonna !

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: säästöt, lapsiryhmät, kelpoisuusehdot