Kaikenlaista viikolla

Sunnuntai 3.9.2017 - Anne Liimola

Elokuun viimeisellä viikolla kohden syyskuuta odottelen edelleen helleviikkoa, minulle se tarkoittaa, että olisi plus 20. Viikko olikin kohtalaisen mukava sääoloilta, vaikkei nyt ihan hellelukemiin päästy. 

Viikko alkoi kaupunginvaltuuston strategiaseminaarilla. Ryhmätyöskentelyä, vision miettimistä ja alustuksia. Maanantaipäivän iltaan sisältyi vielä valtuustoryhmän kokous ja mukana tällä kertaa lautakuntien ja johtokuntien jäseniä. Ja kulku sujui mukavasti nyssellä, vaikkakin kotimatkalla luulin iskareiden autosta hajonneen, huh. 

Tiistaina työpäivän jälkeen suunta kohden Voimakatua ja Voimian johtokunnan kokousta. Kokouksen alussa mukana olivat myös varajäsenet perehdytyksen ajan. Voimiassa on perehdytystä tunti ennen joka kokousta, mielestäni hyvä tapa, näin varajäsenytkin tulevat heti tutuksi ja kaikki pääsevät asteittain sisälle Voimian asioihin. Kokousjärjestelyt olivat siis mainiot ja annettu informaatio selkeätä.  Vuosikello jäsentää työskentelyä. Voimiassa edustan kaupunginhallitusta. 

Keskiviikon illan kruunasi Ahaa-teatterin uusin näytelmä. Tunnin esitys, olisi pidempäänkin katsellut, mutta kohdeyleisölle hyvä aika. Kiusaamisen monet muodot esillä. Paleface ollut mukana ja oli nyt katsomossa. Esityksestä saa apua oppituntien keskusteluihin ja jokaisen arkeen; kiusaamista esiintyy myös työpaikoilla, parisuhteissa...

Torstai on toivoa täynnä, ja minulle se tarkoitti työpäivän jälkeen Konsernijaoston perehdytysiltapäivää. Tällä kertaa aikaa jäi myös tutustumiseen. 

Perjantaina taas nyssellä liikenteessä kohden Avin järjestämää Turvallisuuskoulutusta. Mennessä oli vaihdettava 1- linjaan. Tuo linja on haastava, en ole vielä täysin oppinut tuon linjan kirjainkoodeista, ja kun yksi vuoro oli jäänyt pois, niin tietysti istuin siinä autossa, joka seisoo Koskipuistossa, ja toinen ykkönen hurahti ohi. Tänä aamuna olin lähtenyt ajoissa ja varautunut matkan kestoon, joten hyvissä ajoin silti. Atala- Hatanpää kesti 50 min nyssellä, omalla autolla olisi ollut 15 minuuttia, mutta olihan nyt laatuaikaa ajatuksille ja sähköpostin lukemiselle. Avin koulutuksen materiaali löytyy muuten Avin sivuilta. 

Ja kannattI kaikella tapaa valita nysse, sillä illalla palatessani kotiin Infran henkilökunnan illanvietosta, olikin ilmainen nyssematka. Kuljettaja totesi, että talo tarjoaa, sillä maksulaite oli hupussa. Infrassa olen johtokunnan varajäsen, ja illan aikana, tuli juteltua useammankin infralaisen kanssa. Hatanpään kartano on tyylikäs paikka tilaisuuksille niin pihanalla, missä nyt oltiin, tai sisällä. 

Lauantaina olikin sitten Hämeenkyrön vuoro, marjat ja sienet odottivat. Ja mustikkaa on ja paljon, ja löytyi myös torvisieniä. Metsässä ollessani, nautin leppeästä säästä ja hiljaisuudesta, mitä nyt lentokone lenteli, ja hautausmaalla käydessäni ihmettelin ambulanssin, paloauton ja helikopterin lentoa.  Hämeenkyrössä tapahtui ikäviä asioita tuona  päivänä. Ylitin itsekin Vaasantien risteyksen suunnilleen tuntia aikaisemmin onnettomuutta, missä yksi kuoli. Risteyksessä ajaessani totesin jälleen kerran, että kyseinen risteys on erittäin turvaton. Näkyvyys ei ole ole joka suuntaan hyvä, varsinkin Ikaalisen suunnasta tullaan mäen takaa.  Risteyksen turvallisuutta tulee lisätä. Useimmiten käännyn Tampereen suunnasta tultaessa risteyksessä vasemmalle, ja joka kerta turvaton olo, sillä mäen takaa tullaan lujaa, ja näkyvyys olematon. Tällä kertaa olin ajellut Kyröskosken keskustan kautta, jotta pääsin käymään hyvässä leipomon liikkeessä. Hyvää spelttisämpylää ym tarjolla.

Ja päivän muut hälytysajoneuvot johtuivat lentokentällä tapahtuneesta onnettomuudesta, ja siellähän minäkin olin ollut lähellä lentokenttää. Tapahtumien keskiössä, voisi todeta. 

Viikko on ollut monella tapaa mielenkiintoinen, onhan se sisältänyt kohtaamisia, koulutuksia, kiinnostavaa asiaa. Tällainen esimerkki politiikon elämää, tietää mitä tekee työpäivän jälkeen.  Valintakysymys, ja näin olen valinnut.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nysse, Strategia, Voimia, johtokunta, koulutus, Konsernijaosto, Infra, henkilöstö, viikko 35, Hämeenkyrö, Tampere, valtuustoryhmä, Ahaa, turvallisuus, metsä

Ehdolla apoksi

Maanantai 29.5.2017 - Anne Liimola

Kuntavaalien jälkeen on ollut monella tapaa jännittävä, mielenkiintoinen ja tulevaisuusorientoitunut kevät. Puolueen saatua eniten valtuustopaikkoja tarkoitti se sitä, että pormestariehdokkaamme Lauri Lyly aloitti Pormestariohjelmaneuvottelut. Ketään ei suljettu pois, pidetään kaikki mukana olikin vaaliohjelmassamme. Neuvottelujen edetessä työskentelyä jatkettiin kolmessa työryhmässä ja sain itse olla tyskentelemässä ryhmässä, jossa käsiteltiin taloutta, henkilöstön hyvinvointia, johtamista ja digiloikkaa. 

Lopputulema olikin se,että kaikki ryhmät haluavat olla mukana, yhtä yhden hengen valtuustoryhmää lukuunottamatta. Kun ohjelma oli valmis ja siihen oli sitouduttu olikin aika vahvistaa luottamushenkilöpaikkajako. Sdp saa pormestaripaikan lisäksi yhden apulaispormestarin: sosiaali-ja terveyslautakunnan sekä sivistys-ja kulttuurilautakunnan kokonaisuus. Noin laajaa kokonaisuutta ei ole ollut, sillä kyseiset vastuut kuuluivat kolmelle eri apulaispormestarille viime kaudella. Kahden vuoden päästähän on jäämässä sote pois kokonaisuudesta.  Minun toivottiin asettautuvan ehdolle ja oma puoleosastoni Hakametsän sosialidemokraatit myös esittävät minua, niin ehdolla ollaan. 

Perustelut ehdokkuudelleni on laaja-alainen johtaja- ja puheenjohtajakokemus ja hyvät verkostot. Työ Tampereen kaupungilla vahvistaa osaamistani ja tietämystäni kaupungin organisaatiosta. Olen myös kaupunginvaltuustossa tuonut esille koulutusta, työhyvinvointia ja johtamista. Lapsivaikutusten arviointi on myös kirjattu Pormestariohjelmaan, ja arvioinnin käyttöönoton puolesta olen tehnyt töitä mm. valtuustoaloitteella. 

Ehdokkaita on neljä, ja tänään maanantaina on haastatteluni tehtävään liittyen. Asiasta päättää Edustajisto, jonka kokous on 1.6. Haasteellinen työ kiinnostaa, ja se on hyvä, on monta, jotka haluavat tehdä töitä kuntalaisten parhaaksi. Olen valmis ottamaan tämän vaativan tehtävän vastaan, jos puolue katsoo minun olevan tehtävän hoitamisen kannalta paras vaihtoehto. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pormestariohjelma, Koulutus, Apulaispormestari, ehdokkuus, Sdp, Tampere, kaupunginvaltuusto

Ratikasta ja ratikan reitistä

Lauantai 8.4.2017 - Anne Liimola

Ratikan ainakin neljä vuotta kestänyt työmaa on alkanut viidessä eri pisteessä. Työmaata ei voi olla huomaatta sillä puita on kaadettu, aidanteita on tuotu ja nopeusrajoitukset hidastavat liikennettä. Liikennejärjestelyt tulevat vaikeuttamaan liikennettä koko rakentamisen ajan, ja sen jälkeenkin. Nyt pitää henkilöautolla liikkuvan oltava tarkkana siitä minkä reitin kaupungin sisällä valitsee.

Juttelin erään yrittäjän kanssa ratikan työmaasta ja sen vaikutuksesta keskustan liiketoimintaan ja erityisesti Kyttälän alueen haasteisiin. Hän oli liikettään lopettamassa koska totesi, että jo elävöittämisen vaikutukset näkyvät ja jatkuvat alueella olevat työmaat. Ratikan rakentamisen aiheuttamat ongelmat olivat lopulta syy liikkeen lopettamiseen. Hän oli ollut aktiivisesti mukana työryhmissä ja tilaisuuksissa, missä "kuultiin", mutta totesi, ettei häntä enää kutsutkaan, oli ollut liian kantaaottava??? Ja olipa kysynyt suunnittelijoilta asioita, joita he eivät olleet ottaneet huomioon, esim. hulevedet rautatietunnelin alituksessa. Asia on kuulemma nyt huomioitu. 

Ratikan piti alunperin kulkea Hervanta-Vuores-Lahdesjärvi ja sieltä sitten esim. Hatanpäänvaltatielle. Vuores suunniteltiin niin, että ratikka voidaan toteuttaa, myöskin Särkijärven silta tehtiin mm. ratikkaa varten. Lahdesjärvelle olisi ratikka voinut kuljettaa kauppakeskuksiin asiakkaita ja asuntotuotantoa olisi voitu suunnata reitin varrelle useassa kohtaa, ja vaikkapa lähijunaliikenteelle syöttö! Tämä suunnitelma jäi, ja sitten ratikka tuotiin uudelleen esille. Ratikan kalleus ja joustamattomuus ovat saaneet minut vastustamaan ratikkaa. Nyssellä pääsee aivan varmasti, jos halutaan. Nyt on ratikka tulossa ja ainakin tämä vaihe toteutetaan eli Hervanta ja Lielahti, Hiedanrannan kautta ja toki Taysin suunta. Jatkosuunnitelmat tehdään, mutta oleellista on edelleen hintalappu. 

Jos tämä alkuperäinen esitys olisi toteutunut niin se olisi palvellut eteläistä aluetta, jonne nyt ollaankin kaavoittamassa asutusta entistä enemmän. Tämä etelän suunta on oikea, kun samalla muistetaan lähijunaliikenne, ja yhteys myös lentokentälle. Uusi Ratinan kauppakeskus ja sen vieressä jo toimiva Koskikeskus houkuttelvat jatkossa ihmiset ostoksille, ja Hämeenkadun itäpää tulee hiljentymään oleellisesti. Ratikan reitti on siis kertakaikkiaan huono valmistuessan. Pitäisikö matkakeskuskin saada etelän suuntaan (vrt Pasila ja Helsinki) väljemmille "vesille". Stockmann ja Sokos kannattelevat keskustaa, ja jos Stokka on viisas, se siirtää kauppansa Ratinaan. Stokkan nykyinen rakennus voitaisiin muuttaa vaikka asuinkerrostaloksi. 

Olen yhdyskuntalautakunnassa pyytänyt, että kaupunkiin tulevia on infottava pääteiden varrella ajoreiteistä. Myöskin kaupungin asukkaita on infottava hyvissä ajoin ja säännöllsiesti siitä miten ratikkatyömaa etenee ja miten se vaikuttaa ajoreitteihin ja omalla autolla ajoon. Työmaat tulevat hidastamaan toki myös linja-autoliikennettä. Kuljit kävellen tai pyörällä niin tulevina vuosina muutoksia on tulossa ratikkatyömaan lähistöllä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ratikka, Tampere, yrittäjä, työmaa, reitti, henkilöauto, Vuores, Kyttälä

#aanilapselle

Maanantai 3.4.2017 - Anne Liimola

Lapsiystävällinen Tampere – onko näin? Tekstipohja kirjoitukseeni Demokraatissa (25.9.2016)

Tampere ottaa asteittain käyttöön lapsivaikutusten arvioinnin päätöksenteossa. Kaupunginvaltuuston kokouksessaan 12. syyskuuta tekemä päätös on historiallinen ja kaupunki etenee, toivottavasti, kohti aitoa lasten huomioimista. Asteittain eteneminen tarkoittaa sitä, että arviointi vaatii myös valmistelijoiden kouluttamista. Asteittaisuus ei kuitenkaan saa kestää vuosia. Talousarvioprosessissa, lasten ja nuorten palveluissa ja asemakaavoissa on otettava aidosti vaikutusten arviointi käyttöön.

Prosessi on ollut hidas, ja näin on koko maassa, vaikka asia on ollut hallitusohjelmissakin mukana ja sisältyy Suomessa vuonna 1991 voimaan tulleeseen YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on laajimmin ratifioitu sopimus, jossa asetetaan valtiolle vastuu lasten ihmisoikeuksista. Sopimuksen kolmas artikla velvoittaa huomioimaan lapsen edun.

On oleellista, että kaupunginvaltuutettu ja lautakunnan jäsen tietää, mikä vaikutus tehdyllä päätöksellä on lapsiin; on kyse arvovalinnoista. Millainen vaikutus päätöksillä on lasten hyvinvointiin? Kenelle tätä kaupunkia kehitämme, millaisen tulevaisuuden haluamme lapsillemme? Virkamiesten on päätöksiä tehdessään ja esitellessään selvitettävä päätöksen vaikutukset lapsiin; negatiiviset ja positiiviset. Päätöksen perusteluissa tulee ilmetä mihin päätös perustuu, mitkä ovat vaikutukset. Lapsivaikutusten arviointi voidaan tehdä monella tavalla lapsia kuulemalla, osallistamalla ja perehtyen vaikkapa tutkimustietoon ja analysoida eri vaihtoehtoja.

Tampereella on viime viikkoina keskusteltu paljon lapsiin liittyvistä asioista: palveluverkosta, koulupoluista ja yksityisestä päivähoidosta. Palveluverkkoasiakirjoissa ja asukastilaisuuksissa ei lapsivaikutusten arviointi ole tullut esille. On ymmärrettävää, että sisäilmaongelmaisia yksiköitä suljetaan, ja monen koulun ja päiväkodin kohdalla päätös sulkemisesta on venynytkin liian pitkälle. Kuinka monta lasta onkaan altistunut huonon sisäilman takia, ja millainen lasku yhteiskunnalle tuleekaan tulevaisuudessa, puhumattakaan siitä mitä yksilö kokee. Tampereella on korjausvelkaa aivan riittävästi ja on turhaa tehdä väliaikaisia ilmastointiremontteja ja korjauksia, kun tilannetta ei saada paremmaksi, on kyse vain tekohengityksestä. Investoinnit tulee priorisoida, ja listalle ensimmäisenä kuuluvat päiväkodit, koulut ja ikäihmisten tilat. Rahaa kaupungilla on, kyse on siitä mihin eurot laitetaan.

Palveluverkkokeskustelussa olen hämmästellyt perusteluja, kustannustehokkuutta ja epätarkoituksenmukaisuutta. Tekstit ovat ristiriitaisia, sillä minusta ei ole kustannustehokasta taloudenpitoa, jos esim. noin miljoonalla eurolla kunnostettu Viinikan päiväkoti on suljettavien listalla jo parin vuoden päästä remontista. Kaupungissa ei ole varaa sulkea yhtäkään päiväkotia, jossa on hyvä sisäilma. Erikoista on myös se ajattelu, että suuri on vain kaunista. Mikä tekee hyvin toimivista ja palvelua erinomaisesti antavista hyvällä sijainnilla olevista Koulukadun ja Viinikan päiväkodeista epätarkoituksenmukaisia? Lapsivaikutusten arviointi on tekemättä, siksikö, että silloin todettaisiin, että ei ole lasten edun mukaista toimintaa sulkea kyseiset päiväkodit.

Entä yksityisen päiväkodin sulkeminen? Onneksi meillä on lait ja asetukset, jotka on laadittu takaamaan tietty laatutaso päiväkodeissa. Ei todellakaan ole sama kuka lastasi kasvattaa. Kuka on valmis ottamaan vastuun pienistä lapsista; ei ole helppoa olla varhaiskasvatuksen ammattilainen haasteiden ja vaatimusten lisääntyessä. On siis aivan oikein aluehallintoviranomaisilta sulkea yksikkö, jossa ei noudateta ohjeistuksia. Lait ja asetukset on laadittu lapsen parhaaksi ja laadun varmistamiseksi.

Tampereellakin on halu lisätä yksityistä palvelutuotantoa, ihan kuin julkinen olisi huonoa ja kallista. Kaupungilla on kuitenkin vastuu valvoa ja ohjata yksityistä puolta. Päiväkodin perustaminen ei edellytä alan koulutusta, ja tässä piilee suurin haaste, eihän kouluakaan saa noin vaan perustaa, miksi siis päiväkodin. Yksityisen palvelutuotannon lisääntyessä varhaiskasvatus- ja sotepalveluissa, ei valvontaan ja ohjaukseen ole lisätty henkilökuntaa. Kaupungin on varmistettava, että yksityiseltä puolelta hankittavat palvelut ovat samaa tasoa kuin kunnallisella.

Kirjoitus perustuu kahteen valtuustoaloitteeseeni:

12.9 hyväksyttyyn valtuustoaloitteeseen: Lapsivaikutusten arviointi päätöksenteon pohjaksi (jätetty 14.9.2015)

ja

12.9 jätettyyn aloitteeseen: Resurssien vahvistaminen yksityisen päivähoidon/varhaiskasvatuksen ohjaamisessa ja valvonnassa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsi, lapsiystävällinen, valtuustoaloite, Tampere, palvelut, yksityinen

Kaupunkikuvaa

Tiistai 11.8.2009 - Anne Liimola

Taas sen totesin ,että Helsinki on todellinen kesäkaupunki. Kun kuuma asfalti hohtaa niin kansa istuu terasseilla, jotka esim Esplanadilla on tyylillä rakennusten seinustalla. Ei mitään aidanteita, puuterasseja vaan siinä vaan pienet pöydät vieri vieressä ja asiakkaat istuvat kasvot ohikulkijoihin päin. Puheensorina kantautuu korviin, ihmiset ovat iloisia. Helsingin katukuvassa on näin elokuussa myös kansainvälinen tunnelma sillä turistit ovat saapuneet kaupunkiin. Lamasta ei näyttänyt oleva tietoakaan. Ja ne ihanat laadukkaat ravintolat.

Entä kotikaupungissani, tyylittömiä terassirakennelmia aidanteiden takana, enemmänkin keskikaljakuppiloiden fiilis. Tampereella annetaan erikoisia ohjeita terasseihin, jotka velvoittavat aidanteita, miksi?Mitään puulattiaterassirakennelmaa ei saisi suosia, jos siitä muodostuu liian massiivista. Mallia pääkaupungista!

Entä kävelykadut? Niitä on vuosien mittaan tullut Helsingin keskustaan lisää, mutta Tampereella vaan vastustetaan. Hämeenkatu pitäisi saada pikaisesti joukkoliikennekaduksi,jossa pyöräilylle olisi oma kaistansa ja toki kävely olisi sallittua. Sitä ennen tulisi Tuomiokirkonkatu saada kävelykaduksi välillä Hämeenkatu Otavalankatu. Kyseisellä alueella kaikki kaupat ovat sellaisia, joissa ei myydä niin isoja tuotteita, että tarvittaisiin auto kaupan eteen. En ymmärrä miksi kävelykadun laajennusta vastustetaan, kaikkialla kävelykatu on tuonut lisää asiakkaita.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsinki, Tampere, terassi, kävelykadut