Kaikenlaista viikolla

Sunnuntai 3.9.2017 - Anne Liimola

Elokuun viimeisellä viikolla kohden syyskuuta odottelen edelleen helleviikkoa, minulle se tarkoittaa, että olisi plus 20. Viikko olikin kohtalaisen mukava sääoloilta, vaikkei nyt ihan hellelukemiin päästy. 

Viikko alkoi kaupunginvaltuuston strategiaseminaarilla. Ryhmätyöskentelyä, vision miettimistä ja alustuksia. Maanantaipäivän iltaan sisältyi vielä valtuustoryhmän kokous ja mukana tällä kertaa lautakuntien ja johtokuntien jäseniä. Ja kulku sujui mukavasti nyssellä, vaikkakin kotimatkalla luulin iskareiden autosta hajonneen, huh. 

Tiistaina työpäivän jälkeen suunta kohden Voimakatua ja Voimian johtokunnan kokousta. Kokouksen alussa mukana olivat myös varajäsenet perehdytyksen ajan. Voimiassa on perehdytystä tunti ennen joka kokousta, mielestäni hyvä tapa, näin varajäsenytkin tulevat heti tutuksi ja kaikki pääsevät asteittain sisälle Voimian asioihin. Kokousjärjestelyt olivat siis mainiot ja annettu informaatio selkeätä.  Vuosikello jäsentää työskentelyä. Voimiassa edustan kaupunginhallitusta. 

Keskiviikon illan kruunasi Ahaa-teatterin uusin näytelmä. Tunnin esitys, olisi pidempäänkin katsellut, mutta kohdeyleisölle hyvä aika. Kiusaamisen monet muodot esillä. Paleface ollut mukana ja oli nyt katsomossa. Esityksestä saa apua oppituntien keskusteluihin ja jokaisen arkeen; kiusaamista esiintyy myös työpaikoilla, parisuhteissa...

Torstai on toivoa täynnä, ja minulle se tarkoitti työpäivän jälkeen Konsernijaoston perehdytysiltapäivää. Tällä kertaa aikaa jäi myös tutustumiseen. 

Perjantaina taas nyssellä liikenteessä kohden Avin järjestämää Turvallisuuskoulutusta. Mennessä oli vaihdettava 1- linjaan. Tuo linja on haastava, en ole vielä täysin oppinut tuon linjan kirjainkoodeista, ja kun yksi vuoro oli jäänyt pois, niin tietysti istuin siinä autossa, joka seisoo Koskipuistossa, ja toinen ykkönen hurahti ohi. Tänä aamuna olin lähtenyt ajoissa ja varautunut matkan kestoon, joten hyvissä ajoin silti. Atala- Hatanpää kesti 50 min nyssellä, omalla autolla olisi ollut 15 minuuttia, mutta olihan nyt laatuaikaa ajatuksille ja sähköpostin lukemiselle. Avin koulutuksen materiaali löytyy muuten Avin sivuilta. 

Ja kannattI kaikella tapaa valita nysse, sillä illalla palatessani kotiin Infran henkilökunnan illanvietosta, olikin ilmainen nyssematka. Kuljettaja totesi, että talo tarjoaa, sillä maksulaite oli hupussa. Infrassa olen johtokunnan varajäsen, ja illan aikana, tuli juteltua useammankin infralaisen kanssa. Hatanpään kartano on tyylikäs paikka tilaisuuksille niin pihanalla, missä nyt oltiin, tai sisällä. 

Lauantaina olikin sitten Hämeenkyrön vuoro, marjat ja sienet odottivat. Ja mustikkaa on ja paljon, ja löytyi myös torvisieniä. Metsässä ollessani, nautin leppeästä säästä ja hiljaisuudesta, mitä nyt lentokone lenteli, ja hautausmaalla käydessäni ihmettelin ambulanssin, paloauton ja helikopterin lentoa.  Hämeenkyrössä tapahtui ikäviä asioita tuona  päivänä. Ylitin itsekin Vaasantien risteyksen suunnilleen tuntia aikaisemmin onnettomuutta, missä yksi kuoli. Risteyksessä ajaessani totesin jälleen kerran, että kyseinen risteys on erittäin turvaton. Näkyvyys ei ole ole joka suuntaan hyvä, varsinkin Ikaalisen suunnasta tullaan mäen takaa.  Risteyksen turvallisuutta tulee lisätä. Useimmiten käännyn Tampereen suunnasta tultaessa risteyksessä vasemmalle, ja joka kerta turvaton olo, sillä mäen takaa tullaan lujaa, ja näkyvyys olematon. Tällä kertaa olin ajellut Kyröskosken keskustan kautta, jotta pääsin käymään hyvässä leipomon liikkeessä. Hyvää spelttisämpylää ym tarjolla.

Ja päivän muut hälytysajoneuvot johtuivat lentokentällä tapahtuneesta onnettomuudesta, ja siellähän minäkin olin ollut lähellä lentokenttää. Tapahtumien keskiössä, voisi todeta. 

Viikko on ollut monella tapaa mielenkiintoinen, onhan se sisältänyt kohtaamisia, koulutuksia, kiinnostavaa asiaa. Tällainen esimerkki politiikon elämää, tietää mitä tekee työpäivän jälkeen.  Valintakysymys, ja näin olen valinnut.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nysse, Strategia, Voimia, johtokunta, koulutus, Konsernijaosto, Infra, henkilöstö, viikko 35, Hämeenkyrö, Tampere, valtuustoryhmä, Ahaa, turvallisuus, metsä

Ehdolla apoksi

Maanantai 29.5.2017 - Anne Liimola

Kuntavaalien jälkeen on ollut monella tapaa jännittävä, mielenkiintoinen ja tulevaisuusorientoitunut kevät. Puolueen saatua eniten valtuustopaikkoja tarkoitti se sitä, että pormestariehdokkaamme Lauri Lyly aloitti Pormestariohjelmaneuvottelut. Ketään ei suljettu pois, pidetään kaikki mukana olikin vaaliohjelmassamme. Neuvottelujen edetessä työskentelyä jatkettiin kolmessa työryhmässä ja sain itse olla tyskentelemässä ryhmässä, jossa käsiteltiin taloutta, henkilöstön hyvinvointia, johtamista ja digiloikkaa. 

Lopputulema olikin se,että kaikki ryhmät haluavat olla mukana, yhtä yhden hengen valtuustoryhmää lukuunottamatta. Kun ohjelma oli valmis ja siihen oli sitouduttu olikin aika vahvistaa luottamushenkilöpaikkajako. Sdp saa pormestaripaikan lisäksi yhden apulaispormestarin: sosiaali-ja terveyslautakunnan sekä sivistys-ja kulttuurilautakunnan kokonaisuus. Noin laajaa kokonaisuutta ei ole ollut, sillä kyseiset vastuut kuuluivat kolmelle eri apulaispormestarille viime kaudella. Kahden vuoden päästähän on jäämässä sote pois kokonaisuudesta.  Minun toivottiin asettautuvan ehdolle ja oma puoleosastoni Hakametsän sosialidemokraatit myös esittävät minua, niin ehdolla ollaan. 

Perustelut ehdokkuudelleni on laaja-alainen johtaja- ja puheenjohtajakokemus ja hyvät verkostot. Työ Tampereen kaupungilla vahvistaa osaamistani ja tietämystäni kaupungin organisaatiosta. Olen myös kaupunginvaltuustossa tuonut esille koulutusta, työhyvinvointia ja johtamista. Lapsivaikutusten arviointi on myös kirjattu Pormestariohjelmaan, ja arvioinnin käyttöönoton puolesta olen tehnyt töitä mm. valtuustoaloitteella. 

Ehdokkaita on neljä, ja tänään maanantaina on haastatteluni tehtävään liittyen. Asiasta päättää Edustajisto, jonka kokous on 1.6. Haasteellinen työ kiinnostaa, ja se on hyvä, on monta, jotka haluavat tehdä töitä kuntalaisten parhaaksi. Olen valmis ottamaan tämän vaativan tehtävän vastaan, jos puolue katsoo minun olevan tehtävän hoitamisen kannalta paras vaihtoehto. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pormestariohjelma, Koulutus, Apulaispormestari, ehdokkuus, Sdp, Tampere, kaupunginvaltuusto

Ratikasta ja ratikan reitistä

Lauantai 8.4.2017 - Anne Liimola

Ratikan ainakin neljä vuotta kestänyt työmaa on alkanut viidessä eri pisteessä. Työmaata ei voi olla huomaatta sillä puita on kaadettu, aidanteita on tuotu ja nopeusrajoitukset hidastavat liikennettä. Liikennejärjestelyt tulevat vaikeuttamaan liikennettä koko rakentamisen ajan, ja sen jälkeenkin. Nyt pitää henkilöautolla liikkuvan oltava tarkkana siitä minkä reitin kaupungin sisällä valitsee.

Juttelin erään yrittäjän kanssa ratikan työmaasta ja sen vaikutuksesta keskustan liiketoimintaan ja erityisesti Kyttälän alueen haasteisiin. Hän oli liikettään lopettamassa koska totesi, että jo elävöittämisen vaikutukset näkyvät ja jatkuvat alueella olevat työmaat. Ratikan rakentamisen aiheuttamat ongelmat olivat lopulta syy liikkeen lopettamiseen. Hän oli ollut aktiivisesti mukana työryhmissä ja tilaisuuksissa, missä "kuultiin", mutta totesi, ettei häntä enää kutsutkaan, oli ollut liian kantaaottava??? Ja olipa kysynyt suunnittelijoilta asioita, joita he eivät olleet ottaneet huomioon, esim. hulevedet rautatietunnelin alituksessa. Asia on kuulemma nyt huomioitu. 

Ratikan piti alunperin kulkea Hervanta-Vuores-Lahdesjärvi ja sieltä sitten esim. Hatanpäänvaltatielle. Vuores suunniteltiin niin, että ratikka voidaan toteuttaa, myöskin Särkijärven silta tehtiin mm. ratikkaa varten. Lahdesjärvelle olisi ratikka voinut kuljettaa kauppakeskuksiin asiakkaita ja asuntotuotantoa olisi voitu suunnata reitin varrelle useassa kohtaa, ja vaikkapa lähijunaliikenteelle syöttö! Tämä suunnitelma jäi, ja sitten ratikka tuotiin uudelleen esille. Ratikan kalleus ja joustamattomuus ovat saaneet minut vastustamaan ratikkaa. Nyssellä pääsee aivan varmasti, jos halutaan. Nyt on ratikka tulossa ja ainakin tämä vaihe toteutetaan eli Hervanta ja Lielahti, Hiedanrannan kautta ja toki Taysin suunta. Jatkosuunnitelmat tehdään, mutta oleellista on edelleen hintalappu. 

Jos tämä alkuperäinen esitys olisi toteutunut niin se olisi palvellut eteläistä aluetta, jonne nyt ollaankin kaavoittamassa asutusta entistä enemmän. Tämä etelän suunta on oikea, kun samalla muistetaan lähijunaliikenne, ja yhteys myös lentokentälle. Uusi Ratinan kauppakeskus ja sen vieressä jo toimiva Koskikeskus houkuttelvat jatkossa ihmiset ostoksille, ja Hämeenkadun itäpää tulee hiljentymään oleellisesti. Ratikan reitti on siis kertakaikkiaan huono valmistuessan. Pitäisikö matkakeskuskin saada etelän suuntaan (vrt Pasila ja Helsinki) väljemmille "vesille". Stockmann ja Sokos kannattelevat keskustaa, ja jos Stokka on viisas, se siirtää kauppansa Ratinaan. Stokkan nykyinen rakennus voitaisiin muuttaa vaikka asuinkerrostaloksi. 

Olen yhdyskuntalautakunnassa pyytänyt, että kaupunkiin tulevia on infottava pääteiden varrella ajoreiteistä. Myöskin kaupungin asukkaita on infottava hyvissä ajoin ja säännöllsiesti siitä miten ratikkatyömaa etenee ja miten se vaikuttaa ajoreitteihin ja omalla autolla ajoon. Työmaat tulevat hidastamaan toki myös linja-autoliikennettä. Kuljit kävellen tai pyörällä niin tulevina vuosina muutoksia on tulossa ratikkatyömaan lähistöllä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ratikka, Tampere, yrittäjä, työmaa, reitti, henkilöauto, Vuores, Kyttälä

#aanilapselle

Maanantai 3.4.2017 - Anne Liimola

Lapsiystävällinen Tampere – onko näin? Tekstipohja kirjoitukseeni Demokraatissa (25.9.2016)

Tampere ottaa asteittain käyttöön lapsivaikutusten arvioinnin päätöksenteossa. Kaupunginvaltuuston kokouksessaan 12. syyskuuta tekemä päätös on historiallinen ja kaupunki etenee, toivottavasti, kohti aitoa lasten huomioimista. Asteittain eteneminen tarkoittaa sitä, että arviointi vaatii myös valmistelijoiden kouluttamista. Asteittaisuus ei kuitenkaan saa kestää vuosia. Talousarvioprosessissa, lasten ja nuorten palveluissa ja asemakaavoissa on otettava aidosti vaikutusten arviointi käyttöön.

Prosessi on ollut hidas, ja näin on koko maassa, vaikka asia on ollut hallitusohjelmissakin mukana ja sisältyy Suomessa vuonna 1991 voimaan tulleeseen YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on laajimmin ratifioitu sopimus, jossa asetetaan valtiolle vastuu lasten ihmisoikeuksista. Sopimuksen kolmas artikla velvoittaa huomioimaan lapsen edun.

On oleellista, että kaupunginvaltuutettu ja lautakunnan jäsen tietää, mikä vaikutus tehdyllä päätöksellä on lapsiin; on kyse arvovalinnoista. Millainen vaikutus päätöksillä on lasten hyvinvointiin? Kenelle tätä kaupunkia kehitämme, millaisen tulevaisuuden haluamme lapsillemme? Virkamiesten on päätöksiä tehdessään ja esitellessään selvitettävä päätöksen vaikutukset lapsiin; negatiiviset ja positiiviset. Päätöksen perusteluissa tulee ilmetä mihin päätös perustuu, mitkä ovat vaikutukset. Lapsivaikutusten arviointi voidaan tehdä monella tavalla lapsia kuulemalla, osallistamalla ja perehtyen vaikkapa tutkimustietoon ja analysoida eri vaihtoehtoja.

Tampereella on viime viikkoina keskusteltu paljon lapsiin liittyvistä asioista: palveluverkosta, koulupoluista ja yksityisestä päivähoidosta. Palveluverkkoasiakirjoissa ja asukastilaisuuksissa ei lapsivaikutusten arviointi ole tullut esille. On ymmärrettävää, että sisäilmaongelmaisia yksiköitä suljetaan, ja monen koulun ja päiväkodin kohdalla päätös sulkemisesta on venynytkin liian pitkälle. Kuinka monta lasta onkaan altistunut huonon sisäilman takia, ja millainen lasku yhteiskunnalle tuleekaan tulevaisuudessa, puhumattakaan siitä mitä yksilö kokee. Tampereella on korjausvelkaa aivan riittävästi ja on turhaa tehdä väliaikaisia ilmastointiremontteja ja korjauksia, kun tilannetta ei saada paremmaksi, on kyse vain tekohengityksestä. Investoinnit tulee priorisoida, ja listalle ensimmäisenä kuuluvat päiväkodit, koulut ja ikäihmisten tilat. Rahaa kaupungilla on, kyse on siitä mihin eurot laitetaan.

Palveluverkkokeskustelussa olen hämmästellyt perusteluja, kustannustehokkuutta ja epätarkoituksenmukaisuutta. Tekstit ovat ristiriitaisia, sillä minusta ei ole kustannustehokasta taloudenpitoa, jos esim. noin miljoonalla eurolla kunnostettu Viinikan päiväkoti on suljettavien listalla jo parin vuoden päästä remontista. Kaupungissa ei ole varaa sulkea yhtäkään päiväkotia, jossa on hyvä sisäilma. Erikoista on myös se ajattelu, että suuri on vain kaunista. Mikä tekee hyvin toimivista ja palvelua erinomaisesti antavista hyvällä sijainnilla olevista Koulukadun ja Viinikan päiväkodeista epätarkoituksenmukaisia? Lapsivaikutusten arviointi on tekemättä, siksikö, että silloin todettaisiin, että ei ole lasten edun mukaista toimintaa sulkea kyseiset päiväkodit.

Entä yksityisen päiväkodin sulkeminen? Onneksi meillä on lait ja asetukset, jotka on laadittu takaamaan tietty laatutaso päiväkodeissa. Ei todellakaan ole sama kuka lastasi kasvattaa. Kuka on valmis ottamaan vastuun pienistä lapsista; ei ole helppoa olla varhaiskasvatuksen ammattilainen haasteiden ja vaatimusten lisääntyessä. On siis aivan oikein aluehallintoviranomaisilta sulkea yksikkö, jossa ei noudateta ohjeistuksia. Lait ja asetukset on laadittu lapsen parhaaksi ja laadun varmistamiseksi.

Tampereellakin on halu lisätä yksityistä palvelutuotantoa, ihan kuin julkinen olisi huonoa ja kallista. Kaupungilla on kuitenkin vastuu valvoa ja ohjata yksityistä puolta. Päiväkodin perustaminen ei edellytä alan koulutusta, ja tässä piilee suurin haaste, eihän kouluakaan saa noin vaan perustaa, miksi siis päiväkodin. Yksityisen palvelutuotannon lisääntyessä varhaiskasvatus- ja sotepalveluissa, ei valvontaan ja ohjaukseen ole lisätty henkilökuntaa. Kaupungin on varmistettava, että yksityiseltä puolelta hankittavat palvelut ovat samaa tasoa kuin kunnallisella.

Kirjoitus perustuu kahteen valtuustoaloitteeseeni:

12.9 hyväksyttyyn valtuustoaloitteeseen: Lapsivaikutusten arviointi päätöksenteon pohjaksi (jätetty 14.9.2015)

ja

12.9 jätettyyn aloitteeseen: Resurssien vahvistaminen yksityisen päivähoidon/varhaiskasvatuksen ohjaamisessa ja valvonnassa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsi, lapsiystävällinen, valtuustoaloite, Tampere, palvelut, yksityinen

Eteläpuiston kaavasta

Sunnuntai 2.4.2017 - Anne Liimola

Eteläpuisto puhututtaa vaalitantereilla ja puolustajia löytyy, toisaalta on niitä, jotka ovat tehokkaan täydennysrakentamisen kannalla. Eteläpuiston kohdalla ja asemakaavasta puhuttaessa on hyvä muistaa kaavan laaja alue. Kaavahan ei sisällä pelkästään varsinaista puistoa, vaan täydennysrakentamista aina Nalkalantorilta asti ja Kulkutautisairaalan ja Musiikkiopiston alueen. 

Kysyttäessä olisikin hyvä tarkentaa kysytäänkö koko kaavasta vai vain yhdestä, oleellisesta alueesta, eli puistosta. Itse vastasin vaalikoneeseenkin selittäen, että osa täydennysrakentamisesta voidaan toteuttaa, mutta puistoaluetta pitää kehittää puistona.

Esimerkiksi päiväkodin rakentaminen kaava-alueelle on hyvä lisä, jos keskustaan halutaan lapsiperheitä. Päiväkodin paikka Pyynikin ja Eteläpuiston kupeessa on erinomainen, varsinkin kun suunnittelussa otetaan huomio yhteistyö musiikkiopiston kanssa. 

Samoin Kulkutautisairaala voidaan mielestäni purkaa, ja paikalle sopisi vuokrataloasumista, laadukkaalla suunnittelulla. Muitakin alueita löytyy, mutta rakentamista puistoon on vältettävä. Ehkäpä Sara Hildenin taidemuseon siirto alueelle tekisi museon paremmin tavoitettavaksi, ja sen patsaspuisto täydentäisi mukavasti aluetta. Kaupunkilaisille ja turisteille saataisiin mitä mainioin tapaamispaikka. Alueella oleva pienoisgolfkenttä lisää toiminnallisuutta ja laitetaan pelikentätkin kuntoon harrastusväelle ja saati seuroille. 

Alue on nyt jätetty "oman onnensa varaan" odottamaan kaavan saamista. Näkyvyys järvelle on oleellista, nyt on rantoja keskustassa jo riittävästi rakennettu. Ja mikä ettei rantaan sopisi saunakin paremmin kuin Laukontorin kainaloon.

Asemakaavasta on annettu satoja lausuntoja, joten niillä on oltava vaikutusta kaavaan. On otettava aikalisä ja laitettava kaava uudelleen valmisteluun, tai irrotetaan puisto-osuus kaavasta erilleen ja viedään täydennysalueita erikseen eteenpäin. Oleellista on myös se, että Kaupunkipuistohanke ei vaarannu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eteläpuisto, asemakaava

Valtuustopuhe subjektiivinen oikeus 2015 syksy

Maanantai 27.3.2017 - Anne Liimola

Minulla on unelma, unelma siitä, että kotikaupunkini Tampere on sivistyskaupunki, joka arvostaa lasta. Arvostaa lasta niin paljon,että näkee varhaisvuosien merkityksen kaiken perustana. Kun lapsuutta arvostetaan, niin lapsen oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen pidetään niin merkittävänä asiana, että sitä ei haluta missään olosuhteissa heikentää. Kyse on arvovalinnoista.  Arvostammeko lapsen oikeutta ja vanhempien mahdollisuutta päättää itse miten järjestävät lapsensa hoidon. Miksi tässä asiassa halutaan holhousyhteiskuntaa? On kysymys tasa-arvosta, subjektiivisesta oikeudesta, ja josta meidän täällä Tampereellakin pitäisi olla ylpeitä. Tämä on inhimillistä.

Panostamalla varhaiskasvatukseen emme arvota kotihoitoa ja päiväkodin maailmaa vastakkain, vaan takaamme oikeuden, joka ei tarkoita pakkoa. On mahdollisuus valita, lisäämättä byrokratiaa, mikä ilman muuta, kauniista puheista huolimatta lisääntyy, jos oikeutta rajataan. Jos vanhempi haluaa enemmän kuin 20h lapselleen, tarvitaan aina viranomaispäätös, jotta on mahdollisuus myös valittaa päätöksestä. Kuka tämän päätöksen tekee? Päiväkodin johtajatko, joiden  työkokonaisuudet ovat jo nyt jaksamisen rajoilla?

Subjektiivisen oikeuden rajaus kohtelee lapsia eriarvoisesti, vanhempien tilanne ratkaisee sen miten lapselle mahdollistuu vertaisryhmässä toimiminen, kaverisuhteiden ylläpito ja pysyvät ihmissuhteet. Miksi lasta rangaistaan, jos vanhempi jää työttömäksi?

On turha myös vedota siihen, että ei minun lapsuudessani,  tai mitä pahaa on jos vanhempi hoitaa lastaan kotona. Ei siinä olekaan mitään pahaa, ja onhan Suomi edelleen kotihoidon maa. Mutta elämme ajassa, jossa vertaiskasvattajat löytyvät nyt päiväkodista tai perhepäivähoidosta. Ennen kasvatti koko kylä ja isovanhempienkin apu oli usealla lähempänä kuin nyt. Voidaan myös todeta, että subjektiivisen oikeuden rajaus tulee olemaan lopullinen kuolinisku kunnalliselle perhepäivähoidolle.

Tässä maassa on nyt periaate, että rahalla saa, ja niinpä jatkossa rahalla tulee saamaan yksityisen puolen palvelua tässäkin laajemmin kuin 20 tuntia.

Käsittämättömältä tuntuvat myös puheet että miksi lapsen pitää olla 40 tuntia viikossa päiväkodissa, missään ei ole määritelty että kokopäivähoito on 40 tuntia. Jos lapsi on yli 5 tuntia päivähoidossa tällä hetkellä, on hoitomuoto kokopäiväinen. Ja moni lapsi on esim 10 päivää kuukaudesta hoidossa. Kannattaa myös selvittää tehtyjä tilastoja, joiden mukaan, jos vanhempi on kotona niin harva lapsi on silloin joka päivä 8 tuntia hoidossa jos nyt ylipäätänsä on hoidossa.

En halua että kotikaupunkini aloittaa lasten luokittamisen sen mukaan mikä on perheen tilanne. Miksi haluamme epätasa-arvoista lapsuutta?

Kannatan tehtyä muutosesitystä sivulle 55,  jossa mahdollistettaisiin  edelleen subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: subjektiivinen, oikeus, lapsi,

Teisko-Aitolahti -lehdelle vastattu

Sunnuntai 26.3.2017 - Anne Liimola

Vastaukset Teisko-Aitolahti -lehdelle liittyen alueella asuville ehdokkaille lähetettyihin kysymyksiin: Asunut Atalassa vuodesta 1993.

  1. Miksi lähdit ehdokkaaksi?

Kaupunginvaltuutettu, aiemmin varavaltuutettu, joka on perehtynyt asioihin ja tahtotila vaikuttaa kaupungin ratkaisuihin. Yhdyskuntalautakunnan jäsenenä kaavoitus kiinnostaa ja perillä alueen suunnitelmista. Valmius tavata alueen asukkaita.
Oman työn kautta osaamista löytyy kasvatuksen ja opetuksen saralta ja omat vanhemmat saattohoitaneena on kokemusta myös ikäihmisten palveluista. Lapset ovat aikuistuneet, joten aikaa on paneutua kaupungin asioihin. Peruspalveluiden puolesta valtuustossakin.

  1. Miltä pohjalta ponnistat politiikkaan?

 Varavaltuutetun ja nykyisin varsinaisen valtuutetun kokemuksella olen perillä kaupungin asioista. Monipuolinen työkokemus varhaiskasvatuksen parissa niin kaupungissa kuin valtakunnan tasolla varmistaa osaamista lasten, lapsiperheiden, kasvatuksen ja koulutuksen asioissa. Olen kuunteleva, ja asioita eteenpäin vievä. Haluan ajaa asukkaiden osallisuuden lisäämistä päätöksenteon eri vaiheissa ja lisätä avoimuutta päätöksentekoon. Olen aina halunnut tehdä töitä yhteisten asioiden puolesta.

  1. Mikä on sinulle tärkein asia tulevalla valtuustokaudella?

Peruspalveluiden laadun varmistaminen esim. varhaiskasvatus ja koulutus, jotta varmistetaan tasa-arvoa. Tähän kuuluu myös lähiympäristöstä huolehtiminen ja luonto-arvojen kunnioittaminen.

  1. Mitkä ovat asuinalueesi hyvät ja kehitystä kaipaavat puolet?

Lähiluonto, ulkoilureitit ja liikuntapaikat ovat hyvää alueellamme. Toivon luontoarvoja kunnioitettavan jatkossakin, sillä useat muuttavat alueella juuri luonnon läheisyyden takia. Alueella löytyy uimarantoja, joiden valvontaan ja huoltoon on kiinnitettävä huomiota. Päiväkoteja ja kouluja kunnostetaan ja rakennettaan uutta mm Kämmenniemi. Onkin oleellista, että julkiset rakennukset ovat sisäilmalta terveitä.
Atalan nyssevuoroja on parannettu, mutta pitää parantaa myös yhteyksiä Aitolahdentien varrella. Matkalippujen hinnoittelu on tarkistettava Teiskon osalta. Kaupungin alueen retkeilykohteille pitää tehdä kehittämissuunnitelmat ja  esim.Viitapohjassa   pitää vahvistaa  kevyen liikenteen turvallisuutta.
Katujen kunnossapitoa on lisättävä.
Linnainmaan hyvinvointikeskuksen palvellessa laajaa aluetta, on sinne varmistettava hyvät julkiset yhteydet. Kehitettävä esim. terveysbussien saamista alueelle, lähipalveluja turvaamaan.

  1. Mitä lähipalveluja alueella tarvitaan?

Päiväkotien ja peruskoulujen tulee olla lähipalveluna.  Koilliskeskus ei riitä vaan toki tarvitaan myös lähikauppoja. Terveys-ja sosiaalipalveluja voidaan varmistaa alueella erilaisia toimintatapoja kehittämällä esim. kiertävä terveysbussi. Kirjastoautot tarvitaan edelleen. Lähiliikuntapaikat pitää varmistaa.

  1. Miten Teiskon-Aitolahden alueen liikennejärjestelyjä tulisi kehittää?

Katujen kunnossapitoon ja puhtaanapitoon on saatava rahoitus. Ratikka vie kaupungin infran rahoituksesta suuren osan, ja on pelko, että rahaa ei riitä riittävästi kunnossapitoon eikä uuden rakentamiseen, vaikka tarve olisi. Jo hyväksytyt ratikkaosuuksien kaupungin vastuulla olevien katusuunnitelmien kustannusarviot ovat ylittyneet. Talousarviossa on kiinnitettävä erityistä huomiota liikenneverkon kuntoon.
Tieosuuksilla, missä on raskasta liikennöintiä, esim. soranajoa, on varmistettava kevyen liikenteen turvallisuus.
Teiskon nysseliikenteen linjataksat on otettava uudelleen käsittelyyn.
Yhteydet Koilliskeskuksen sosiaali- ja terveyspalveluihin on oltava riittävät.
Ojala -Lamminrahkan rakentuessa on varmistettava toimivat katuverkot. 

Seuraavaiin voit vastata vain joko:

O=oikein

V=väärin

E=en osaa/halua vastata

Vastaukset julkaistaan taulukkomuodossa, et siis voi kommentoida.

  1. Onko seudun imago riittävän houkutteleva?                             O
  2. Otetaanko alueen erityispiirteet tarpeeksi huomioon kaupungin päätöksenteossa? V
  3. Lennetäänkö Kaanaassa 2020?                                               O
  4. Asutaanko Nurmi-Sorilan uudessa kaupunginosassa jo 2022?       V
  5. Onko Maisansalon golfhankkeessa ideaa?                                O

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Teisko, Aitolahti, Atala, lähipalvelut, liikenne, koulu, päiväkoti, virkistys, luonto

Lapsivaikutusten arviointi, valtuustoaloitteen käsittely, puheenvuoroni

Torstai 23.3.2017 - Anne Liimola

12.9.2016 Otan esille muutamia huomioita sinänsä kohtuu hyvään vastaukseen. Jotenkin tulee sellainen vaikutelma, että onko tämä asia vastuutettu lapsiasiamiehelle , kun se pitäisi olla kaikkien viranhaltijoiden asia, ainakin ylimmän johdon vastuulla. Valtuutettujen on saatava päätöksenteon pohjaksi lapsivaikutusten arvionitia ja myös talousarvion hyväksynnän yhteydessä.

Muita Huomioita:
vastauksessa on kaavoituksen roolista kuten aloitteessani, olisi ollut toivottavaa, että aloite olisi viety myös yhdyskuntalautakuntaan, jotta kys lautakunta olisi voinut käsitellä, mutta toivotaan nyt asian etenevän kaavoituksessa.
Toiseksi vastauksessa jää auki, mitä tarkoittaa asteittain? Miten voi nyt olla varma, että arviointi aloitetaan asteittain , kuka ja missä tämä aikataulutetaan. Toivoisin kaupungin olevan nyt esimerkillinen asiassa ja arviointiin saadaan virkamiehille koulutusta ja arvioinnista tulee osa päätöksentekoa.
Aloitteessani otin esille myös palveluverkkoasian. Parhaillaan on menossa palveluverkkoselvitys ja päätöksiä tehdään kohta. Ihmettelen, että lapsivaikutusten arviointia ei ole tehty liittyen koulujen ja päiväkotien sijainteihin ja siihen mikä yksikkö on tarkoituksenmukainen. Toivottavaa onkin, että kaupungissa selvitettäisiin esim päiväkotien ja koulujen sisäilmaongelmien vaikutus lapsiin. Samoin voisi selvittää että mihin arviointiin perustuu se, että esim. vain suuri päiväkoti on lapselle hyvä ja pienistä muutama vuosi sitten hyvin korjatuista, hyvällä sijaininnilla olevista Koulukadun ja Viinikan päiväkodeista pitäisi luopua.Tämähän ei ole edes kustannustehokasta jos tehdään esim. miljoonan remontti ja sitten suljetaankin muutaman vuoden sisällä.
Toivottavasti lapsivaikutusten arviointi otetaan nyt käyttöön palveluverkko selvityksessä ja arvioinnin asteittain etenemisestä kaupunkitasolla saadaan tarkennusta. Toivon otettavan nämä kommenttini huomioon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapsivaikutusten arviointi, Valtuustopuhe

Puhe valtuusto 20.3.2017

Tiistai 21.3.2017 - Liimolan Anne

Haluan kiinnittää huomioita työhyvinvointiin, josta käytin puheenvuoron viime keväänäkin, toivon, että tähän suhtaudutaan vakavasti,,, ja sitten otan kantaa digitalisaatioon.

Näiden molempien toimivuus on merkityksellistä, jotta toimintamme on tuottavaa ja laadukasta.

Digitalisaation haltuunotto on haasteellista, jos työn perustekijät eivät ole kunnossa ja henkilökunnan työhyvinvointia ei saada parannettua. Henkilökunnan osallisuus on oleellista ja se, että he työnsä osaajina saavat äänensä kuuluviin. Johtamista on siis kehitettävä varsinkin nyt kun uudistamme toimintamallia.Kaupunki on ottanut Leanin käyttöön ja toivottavaa on, että se otetaan haltuun koko organisaatiossa. Leanin oikeassa hengessä.

Jatkuvat muutokset ja kiireen tuntu ei edesauta näitä asioita.

Digtalisaation haltuunottoa ei edistä se, että tietotekniset yhteydet eivät toimi ja eri ohjelmat eivät pelitä keskenään. Näin on tapahtunut viime kesästä lähtien, ja tällekin työtuntien menetyksille olisi hyvä laskea eurot.

Kaupungin ottama Helmi- järjestelmä ei myöskään toimi seudun Vilma- järjestelmän  kanssa, koska naapurikunnilla  on eri järjestelmät. Eikö meidän pitäisi toimia seudulliseseti. Tieto ei kulje järjestelmästä toiseen.

Tilaaja -tuottaja mallin piti tuoda palvelut ja eurot näkyviksi,jotain meni pieleen koska miinusta on tullut, nyt onneksi siitä mallista on luovuttu. Jotain opittiinkin TILTUsta , toivottavasti uuden johtamismallin myötä myös johtamiskulttuuria saadaan kehitettyä niin että työntekijät kokevat äänensä tulevan kuuluviin. Hallinnon tehtävä on palvella peruspalveluja,niitä palvelujen tekijöitä,  jotka ovat kuntalaisen arjessa läsnä, eikä niin että ns kenttä kokee palvelevansa  hallintoa erilaisissa projekteissa, jotka vaihtuvat tiheään tahtiin.  Työhyvinvointi on otettava vakavasti, ja annettava rauhaa kehittämishankkeille , niiden jalkauttamiselle, pitää antaa aikaa ajatella, vai mitä? Jatkuvat muutokset tuovat epävarmuutta eivätkä lisää työntekijöiden luottamusta työnantajaansa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tilinpäätösennuste, työhyvinvointi, osallisuus, henkilöstö

Lapsi on tänään

Sunnuntai 14.10.2012 klo 21:00 - Anne Liimola

Varhaiskasvatus on kestävää kehitystä. Panostus lapsiin ja nuoriin on inhimillistä, kaikista tuottavimpaa myös talousmielessä.

Talouden ongelmat eivät saa olla esteenä lasten ja nuorten palveluiden kehittämiseen. Jatkuvien säästöjen etsiminen varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta ei ole kestävällä pohjalla. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja siksi maksutonta varhaiskasvatusta pitää lisätä. Jälkihoito ja ongelmien korjaaminen myöhemmin tulee kalliiksi yhteiskunnalle ja on on epäinhimillistä.

THL on julkaissut esitteen Päätösten tueksi 1/2012, jonka ovat koonneet Minna Salmi,Jukka Mäkelä,Marja-Leena Perälä ja Laura Kestilä. Esitteessä kuvataan miten kunta voi tukea lasten hyvinvointia ja vähentää syrjäytymisen riskejä.

Esitteessä todetaan, että vaikeina taloudellisina aikoina on kíusaus säästää myös neuvolassa,päivähoidossa,koulussa ja oppilashuollossa. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että hyvin toimiessaan juuri nämä palvelut tukevat lasten ja nuorten kasvua ja perheiden pärjäävyyttä ja vähentävät nuorten syrjäytymisen riskejä.

1990-luvun lamavuosien säästöjä "korjataan" nyt yhteiskunnassa. On aika saada Suomen lapsi- ja nuorisopolitiikka kuntoon  tekemällä rohkeita taloudellisia panostuksia niin kunnissa kuin valtakunnan tasolla. Lapsi ja nuori ansaitsee hyvän elämän, lapsi on tänään, hän ei voi odottaa.  Yksikään lapsi ei saa syrjäytyä.

Lue THL:n verkkojulkaisu http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-690-8

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: varhaiskasvatus, perusopetus, syrjäytyminen, kuntapolitiikka, talous

Lapsryhmän koolle maksimi

Tiistai 20.12.2011 - Anne Liimola

RYHMÄKOOT EI SAA KASVAA, päinvastoin.

Päivähoitoasetuksen mukaan neljää  alle 3v lasta kohden on oltava yksi työntekijä (lto, lh) ja 7ää yli 3v lasta kohden yksi työntekijä. Tämä ohjeistus ei säätele tarpeeksi sillä ryhmäkoot sen kun kasvavat kun kunnat ottavat yhden työntekijän lisää ja 4 tai 7 lasta. Näin siis pienten ryhmä, jossa pitäisi olla 12 lasta ja 3 työntekijää onkin 16 lapsen ryhmä ja 4 aikuista.  Pienelle lapselle tämä on jo aivan liian suuri ryhmä. Kunnat perustelevat, että lapsiryhmät toimivat pienryhmissä, mutta missä tiloissa? Niissä samoissa tiloissa missä ennen vain oli vähemmän lapsia. Päiväkodin neliöt kun ovat aivan samat ja lapsia mahdutetaan lisää, jotta saadaan kaikille tarvitseville päiväkotipaikka. Miten käy melutason, ilmanlaadun ja oppimisympäristön? Saako kaikki lapset oman sängyn ja naulakkopaikan?  Henkilökunnan on myös luotava hyvä kasvatuskumppanuus kaikkiin vanhempiin, joten verkosto kasvaa.

Tavoitteena on saada lapsiryhmät pienenemään. Tarvitaanko kunnille kohdennettua rahaa ryhmien pienentämiseen samoin kuin on kohdennettu perusopetukseen? Alle 3 lasten osuus päiväkodeissa on kasvussa, osasyynä on se, että perhepäivähoito ei enää palvele samalla tavalla kuin ennen vrt työajat (yksityisillä hoitajilla on eri asia, työaikadirektiivi ei koske heitä).

Syntyvyys on ollut useita vuosia kasvussa, joten kunnilla on ollut mahdollisuus panostaa päiväkotirakentamiseen ja pätevän henkilökunnan palkkaamiseen. Lainvalmistelussa onkin otettava huomioon joko suhdeluvun sitovuus ja/tai ryhmäkokokatto. Samoin lastentarhanopettajien määrän lisääminen on ilman muuta yksi tärkeimmistä tavoitteista. Koulutetulla henkilökunnalla on suuri merkitys laatuun. !AL.20.12.2011

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ryhmäkoko, päiväkoti, henkilökunta, lapsilähtöisyys, yhteistyö vanhempien kanssa, laatu

Varhaiskasvatuksen arvostus

Perjantai 5.11.2010 - Anne Liimola

Keväällä selvityshenkilöiden Pokki ja Petäjäniemen annettua selvityksensä jäi positiivinen vire päälle: Hallitus päättäisi hallinnon alasta ja varhaiskasvatus olisi vihdoin OKM:n kokonaisuudessa. Toiveena oli, että tämä hallitus haluaisi jäädä historiaan lapsuuden ystävänä, kasvatuksen ja opetuksen ymmärtäjänä. Mutta ei. THL:sssä ja STM:ssä taisi hellekesä aiheuttaa sen että yhtäkkiä piti saada päivähoitolaki osittaisuudistukseen. Ilman kuulemisia, kiireesti haluttiin viedä asiaa eteenpäin. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että väkisin halutaan laatia osittainen uudistus päivähoitolakiin esim vaihtamalla lain nimi. Todella huonoa lainvalmistelua.Tämäkö on tapa arvostaa lapsuutta ja varhaiskasvatuksen väkeä. Ennen lain kokonaisuudistusta tulisi tehdä kattava selvitys Suomen kuntien päivähoidosta, lastentarhanopettajien määrästä, ryhmäkoosta yms. Viisautta olisi nyt luopua lain osittaisuudistamisesta niin että seuraavaan hallitusohjelmaan kirjattaisiin sekä hallinnonalan muutos että päivähoitolain kokonaisuudistus.

1 kommentti . Avainsanat: varhaiskasvatus, hallitus, lapsuus, LTOL, päivähoitolaki

Leikki -ikäistä on valvottava

Maanantai 26.7.2010 - Anne Liimola

Vanhemmuus on vastuuta ja ajan antamista lapselle. Alle kouluikäisen lapsen tulee olla aikuisen valvovan silmän alla niin kotipihassa kuin puistossa ja rannalla. Uimarannalla kuten muuallakin lasta on opastettava turvallisuus asioissa mutta vastuu valvonnasta on aikuisen. Pieni lapsi unohtaa helposti "säännöt" touhutessaan. Toki toivoisi "kylähengen" voimistuvan niin ,että välittäisimme toisenkin lapsista ja voisimme puuttua kun näemme  lapsen leikin muuttuvan vaaralliseen suuntaan. Toivoisin, että vanhemmat myös sallisivat tämän puuttumisen ja ohjaamisen oikeaan suuntaan. Turvallisuus on oleellista hyvässä lapsuudessa mutta se ei tarkoita kuitenkaan sitä etteikö lapsi saisi ja voisi kokeilla rajojaan, osaamistaan mutta aikuisen läsnäollessa ja ohjauksessa. Taitojen karttuessa lapsi saa itsevarmuutta ja oppii rajojaan.

Lapsen ei tarvitse olla ISO TYTTÖ tai ISO POIKA , annetaan lapsen olla lapsi !

1 kommentti . Avainsanat: lapsi, valvonta, vanhemmat, vastuu

Eettisyys kunniaan

Sunnuntai 4.7.2010 klo 23:48 - Anne Liimola

Kohtele toista kuten toivoisit itseäsikin kohdeltavan/AL 4.7.2010

Kun ollaan töissä niin päiväkodissa kuin vaikka vanhusten palvelutalossa niin eettinen toiminta on a ja o. Toista kohdellaan kuten toivotaan itseäkin kohdeltavan, uhkailu, kiristys ja pakottaminen ei kuulu ammatti-ihmisen toimintaan eikä se tule kuulua kenenkään toimintaan.

Vanhempien tulee saada luottaa siihen, että ammattietiikka ohjaa päiväkotien työntekijöitä. Jokaisen työntekijän on myös heti puututtava toisen työntekijän toimintaan jos se on toimitaperiaatteiden vastaista.

Jokaisessa yksikössä tulee olla sovitut "pelisäännöt" eli yhdessä sovitut käytänteet joita noudatetaan työyhteisössä. Kun asiat on yhdessä sovittu, on jakaisen työntekijän helppo puuttua vääriin toimintatapoihin. Päiväkodin johtaja vastaa siitä että työnteko on asiallista  mutta jokaisella työntekijällä on ammattivastuu. Ellei puutu niin tarkoittaa se sitä,että hyväksyy toiminnan. Päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma ohjaa toimintaa ja yhdessä vanhempien kanssa sovitaan lasta koskevia käytänteitä esim mitä tarkoittaa että ruokia maistetaan tai että kaikki lapset kuuntelevat ensin satua päivälevolla tms.

Kiusaamisessa ja pahoinpitelyssä on nollatoleranssi niin päiväkodissa mutta tietysti myös muualla kotona, koulussa, työpaikalla yms...

1 kommentti . Avainsanat: eettisyys, inhimillinen kohtelu, puuttuminen

Selvitykselle kiitosta

Maanantai 22.2.2010 - Anne Liimola

Varhaiskasvatuksen hallinnonalasta selvitys 19.2.2010

Selvityshenkilöt Petäjäniemi ja Pokki antoivat hyvän selvityksen liittyen hallinonala ratkaisuun. He esittivät,että päivähoito tulisi siirtää STM:n alaisuudesta OPM hallinnonalaan. Suomi nousee sivistysvaltioiden joukkoon kun myös hallituksemme esittää samaa. Nyt siis toivotaan hallituspuolueilta viisasta päätöstä asian suhteen. Varhaiskasvatus pitää nähdä kaiken lapsen kasvun ja kehityksen ja oppimisen kannalta tärkeänä perustana, opinpolun alkuna. Pienten lasten maailmaa ei voi tarkastella sosiaalipalveluna tai sosiaalihuoltona.

Käsitteitä tulee myös tarkentaa sillä puhumme sekä päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta miettimättä mitä ne  sisällöltään tarkoittavat ja kokonaisuuteen kuuluu myös esiopetus.

Samoin päivähoitolaki pitää saada varhaiskasvatuslaiksi ja OPM ohjaamana vihdoin valmiiksi.

Hallituspuolueilla on nyt näytön paikka eli aika osoittaa vihdoin ja viimein oikea paikka hallinnossa . Suomen lapset ovat ansainneet arvostuksen ja sen, että painopiste ei tosiaankaan voi olla sosiaaliapalvelussa kun toimimme alle kouluikäisten kanssa.

Yhteistyö sosiaalipuolen ja terveystoimen ja muiden toimijoiden kanssa ei kärsi tässä ratkaisussa, päinvastoin jäntevöityy. 22.2.2010/AL

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallinnonala, OPM, STM, varhaiskasvatus, päivähoito

Varhaiskasvatuksen hallinnonala

Keskiviikko 3.2.2010 - Anne Liimola

VARHAISKASVATUKSEN hallinnonala

Parin viikon päästä Pokki ja Petäjäniemi lausuvat selvitysmiehinä kantansa siitä mikä on oikea hallinnonala päivähoidolle. Oikea paikka on siellä missä muutkin lapset ja nuoret ovat opetusministeriössä. Enemmistä Suomen kunnista on jo tehnyt ratkaisun oikeaan suuntaan eli päivähoito on osa kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuutta.

Varhaiskasvatus on lapsen oikeus. Päivähoidon palvelut, kunnan järjestämä varhaiskasvatus ja esiopetus eivät tosiaankaan ole sosiaalihuoltoa tai osa sosiaali- ja terveyspalveluja. Yhteistyötä tehdään toki niin sosiaalityön kuin neuvolan kanssa, siihen jo velvoittaa LASTENSUOJELULAKIkin ja hyvä kumppanuus ,

mutta oikea paikka on siellä missä muutkin lasten ja nuorten opetus on.

OPETUSMINISTERIÖ on oikea osoite kun käsitellään varhaiskaasvatuksen asioita.

THL ei esim. käsittele juuri yhtään varhaiskasvatuksen asioita ja STM on hyvin hiljaa. Terveyden ja sosiaalipuolen asiat vievät energiaa.

Lapsuuden arvostus edellyttää muutosta hallinnon alaan!

1 kommentti . Avainsanat: varhaiskasvatus, ministeriö

Maksamme velkaa -nyt on maksun aika

Sunnuntai 6.12.2009 - Anne Liimola

Nyt on maksun aika      6.12.2009

Eiköhän olisi jo aika sotaveteraanien saada sotaveteraanijärjestöjen ja sotainvalidijärjestöjen kerätyt omaisuudet käyttöön. Ketä varten rahaa säilötäään? En minä ainakaan sotaveteraanin tyttärenä tarvitse mitään sillä minä olen onnellinen jokaisesta päivästä, jonka vielä saan viettää isäni kanssa.

Sotaveteraanien tulisi automaattisesti saada säännöllistä kuntoutusta ei vain esim. kaksi viikkoa vuodessa. Kerran päivässä pitäisi saada ilmainen ateria, jonka kunnat ja järjestöt voisivat kustantaa. Myös puolisoiden tulisi saada sama korvaus. Sotaveteraaneille kuuluu myös ilmaiset taksikyydit, nythän Tampereen kaupunkin vie pienituloiseltakin eläkeläiseltä mahdollisuuden taksikyytiin vaikka on invalidikorttikin annettu. Vajaa 90v sotaveteraani on mielestäni oikeutettu yhteiskunnan ilmaisiin palveluihin .

Järjestöjen tulisi nyt pikaisesti miettiä miten kerätty varallisuus käytetään yhä harvenevan sotiemme veteraanien hyödyksi.

Toimiin pitää ryhtyä nyt ei huomenna, silloin voi olla jo myöhäistä!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sotaveteraani, korvaukset, arvostus, aika

Lähijunaliikenne on mahtavaa!

Lauantai 21.11.2009 - Anne Liimola

Lähijunaliikenne Tampereen seudulle.

Pääkaupukinkiseudulla, olen nyt sen itsekin todennut - ilman raideliikennettä ja lähijunaverkkoa liikenne ei sujuisi niin hyvin kuin nyt.Toki alueella on enemmän väkeä kuin Tampereen seudulla mutta silti. En ymmärrä miksi raideliikenteen kehittely on ollut niin hidasta, Tampereen naapurikuntienko takia, eikö heitä kiinnosta?

Nyt vauhtia neuvotteluihin ja suunnitelmiin ja raideliikenne toimimaan välillä Orivesi - Messukylä- Keskusta - Amuri - Lielahti - Ylöjärvi, Nokia, tämä helpottaa entisestään ruuhkia , ja rantatien tunneli voidaan unohtaa koska maapäällisrakentamisen suunnitelmat ovat ainakin tähän mennessä niin huonoja ...

Raideliikenne tarvitsee syöttöliikenteen ja mahdollisuuden pyörä - ja autoparkeillekin, tämä tulee ottaa kaavoituksessa huomioon mutta esim Messkylän asemalle saadaan ihan hyvin syöttöliikenne ja pysäköinti. Lempäälä ja Kangasala tulee saada mukaan myös.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: raide, vr, juna lähijuna, ruuhka

Käsitykset todellisuudesta vaihtelevat

Tiistai 6.10.2009 - Anne Liimola

Ltol kysyi gallupin kautta

Lastentarhanopettajaliitto teetti TNS-gallupilla kyselyn, joka kohdennettiin pienten lasten vanhemmille, kuntien valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajille ja kuntien lto-yhteyshenkilöille. Kyselyn johtopäätöksenä voidaan todeta, että lasten vanhempien huoli oli kaikista suurin ja kuntapäättäjät taas tuntuvat olevan kaukana todellisuudesta.

Säästöjä on pantu toteutukseen ja kohteena ovat lapset ja päivähoidon työntekijät. Pahin ongelma lomautusten lisäksi on ns sijaiskiellot eli järjestelmät, jotka tosiasiassa tekevät mahdottomaksi sijaisten oton. Jos sitten sijaisen saa ottaa, yleensä hallinnon luvalla, niin ongelman tuottaa pätevien työntekijöiden puute.

OAJ:n kysely lastentarhanopettajien ja eltojen riittävyydestä kertoo karua totuutta. Pätevistä työntekijöistä on pula. Yhtälö arjessa on aikas mahdoton. Kuinkahan kalliiksi tosi asiassa nämä kuntien säästöt tulevat ja kuka on maksumies ja miksi valtio ei satsaa koulutetun henkilöstön riittävyyteen.

Olin Samanpalkkaisuusohjelman ohjelman seminaarissa, jossa aiheena oli tasa-arvo.Karu todellisuus on se, että pojilla on huonommat valmiudet lukemisen ja kirjoittamisen valmiuteen jo kouluun mennessä. Siksi voidaankin todeta, että yhä suurentuvat lapsiryhmät päiväkodeissa vaikuttavat entistä enemmän erityisesti poikiin. Eli kärsivätkö pojat enemmän suurista lapsiryhmistä verratessa tyttöihin.

Mitä kyselyyn tulee, niin ihmettelen  miksei kuntapäättäjät tutustu päivähoitoon, sen arkeen ja realiteettiin. Miksi henkilökunta tuntuu olevan myös niin peloteltua etteivät uskalla nousta barrikaadeille lapsiperheiden ja työolojensa vuoksi! Jatkuva eettisten ohjeiden vastainen työskentely, lapsuuden arvostuksen heikkeneminen kuluttaa työntekijää niin, että pahimmillaan miellä on tiedossa lisäääntyyneet sairaslomat. Lapsiperheiden hyvinvointi luulisi olevan kuntapäättäjille tärkeä asia, näin ei näytä olevan.Sanoja piisaa mutta ei tekoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: säästöt, lapsi, lapsryhmät, henkilökunta, kuntapäättäjät

Voi kotikaupunkiani!

Maanantai 21.9.2009 - Anne Liimola

Pettynyt kuntalainen

On tosi harmi, että kaupunginvaltuuston enemmistö oli sitä mieltä että hyvin palvelleen ja tuloksellisen TIOn saa myydä ja tietohallinta kilpailutetaan. En ollenkaan ymmärrä. Mistä kansainvälisestä firmasta voidaan saada samanarvoista ja luotettavaa palvelua ja kaupungin asiat tuntevaa. Maailman meno on se verran vinoutunutta nykyisin, että minä en ainakaan luota siihen, jos kriisi koittaa,etteikö tietomme olisi myytävänä. TIOn väki on ollut sitoutunut kaupunkiin. Voi vaan kuvitella henkilökunnan tuntemuksia tällä hetkellä varsinkin kun uskon, että enemmsitö heistä äänesti valtuustoon niitä henkilöitä jotka nyt heidät möi.

Miksi kaupunki ei kilpailuttanut ateriapalveluja, se olisi sopinut paljon paremmin. Samoin yhdyskuntapuoli voitaisiin vihdoin ja viimein saattaa seutukuntaiseksi. Ja missä on arvokeskustelu ja palvelujen priorisointi. On lakisääteisiä palveluja ja palveluja mitä kaupungin ei tarvitse tuottaa.

Hullua menoa hyvin toimeen tulleessa kaupungissa. Plussaa on tehty monta vuotta, eikö nyt pitäisi kyseenalaistaa talousjohdon osaaminen? Tiukan markan aika on ollut tiukan euron vuosia esim päivähoidossa, ja nyt viedään laatua alas, hyvät käytänteet saa mennä. Mitä enää välillä kasvatuskumppanuuden synnyllä, hyvällä henkilöstöpolitiikalla, on koittanut päivästä toiseen selvityminen. Huono työnantaja pätkii sijaisten työsopimukset ja pyrkii lapsiryhmien suurentamiseen. Hyvä työnantaja pitää kiinni koulutetusta väestään ja varmistaa pätevät sijaiset!

Hyvässä kunnassa opittiin 1990-luvusta eikä tehdä enää samoja virheitä. Lastensuojelun ohjelma on saatu kaupunkiin, mikä on tilanne varhaisen puuttumisen suhteen?Onko päivähoidossa enää aikaa tarttua epäkohtiin, tukea lasta? Miten käy työntekijöiden jotka haluaisivat hoitaa työnsä hyvin mutta realiteetit eivät mahdollista sitä? Kuka toimii ja vastaa yksiköstä, kuka ottaa vastuun jos jotain tapahtuu kun johtaja joutuu työskentelemään päivästä toiseen sijaisena lapsiryhmissä. Koska johtaja tekee omat työnsä?Kai hän ainakin saa kunnon korvaukset ylitöistään?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: säästöt, tio, valtuusto, päivähoito, turvallisuus

Vanhemmat kirjoitukset »